Varttuneiden taimikoiden sekapuustoisuus Etelä-Suomessa

Abstract

Ilmastonmuutoksen myötä metsien rooli on muuttumassa ja lämpenevä ilmasto haastaa perinteisen yhden havupuulajin metsiköiden suosimisen. Puuntuotannon lisäksi metsien tulee samaan aikaan hillitä ilmastonmuutosta, turvata monimuotoisuutta sekä tuottaa virkistysmahdollisuuksia ihmisille. Yhdeksi ratkaisuksi toimintaympäristön muutokseen on esitetty sekametsien kasvattamisen suosimista. Usean puulajin sekametsät tarjoavat hyvät mahdollisuudet monitavoitteiseen metsien käyttöön ja hoitoon niin ilmastokestävyyden, metsien monikäytön kuin monimuotoisuudenkin kannalta. Sekametsien hyvä elinvoimaisuus ja tuhonkestävyys edesauttavat puuntuotoksen säilymistä muuttuvissa olosuhteissa, jolloin pystytään vahvistamaan metsiä hiilinieluina ja -varastoina.

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin, kuinka paljon sekametsiksi määriteltäviä varttuneita taimikoita on Etelä-Suomen alueella ja minkälainen puulajikoostumus kohteille on jäänyt taimikonhoidon jälkeen. Samalla tarkasteltiin esimerkiksi maantieteen vaikutuksia kohteiden sekapuustoisuuteen. Työn tilaajana toimi Suomen metsäkeskus, jolta saatiin tutkimuksen aineisto tiedonluovutuksena. Tutkimus toteutettiin Metsäkeskuksen kemera-tukikohteiden otantatarkastustulosten perusteella. Aineisto rajattiin tutkimustavoitteiden mukaiseksi koskemaan Metsäkeskuksen eteläisiä palvelupiirejä ja kohteita, jotka täyttivät varttuneen taimikon tunnuspiirteet.

Tutkimustulosten perusteella olennainen osa varttuneista taimikoista oli sekametsiä. Selkeä enemmistö taimikoista oli toisaalta havupuuvaltaisia, kun lehtipuuvaltaisia taimikoita oli tutkimusaineistosta vain reilu joka kahdeksas. Taimikoiden havupuuvaltaisuus näkyi myös siinä, että vain joka toisella kohteella täyttyi Tapion Metsänhoidon suositusten mukainen lehtipuusekoitus. Sekametsiä havaittiin olevan suhteessa eniten maan etelä- ja lounaisosissa ja vähiten Pohjanmaan sekä Päijänteen alueilla. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että kohtalainen osa Etelä-Suomen taimikoista on sekapuustoisia. Havupuiden vallitsevuus on kuitenkin edelleen merkittävä, mutta havupuuvaltaisissa sekametsissä on keskimäärin enemmän lehtipuustoa kuin muissa tutkimusaineiston taimikoissa. Haasteena on, että tulevat toimenpiteet määrittelevät, kauanko metsikkö pysyy sekametsänä.

Due to climate change, the role of forests is changing, and the warming climate challenges the traditional Finnish preference for conifer monocultures. In addition to wood production, forests must at the same time mitigate climate change, safeguard diversity as well as provide recreational opportunities for people. One proposed solution is to favour the growing of mixed forests. Mixed-species forests offer great potential for multi-target forest use and management, both in terms of climate sustainability, forest multi-use and diversity. The good vitality and resistance to devastation of mixed forests contribute to the preservation of wood production under changing conditions, thereby strengthening forests as carbon sinks and carbon storage.

This thesis examined the number of sapling stands that can be defined as mixed forests in the region of Southern Finland and what type of tree composition the sites have been left with after precommercial thinning. At the same time, this study examined, for example, provincial differences in mixed forests. The study was commissioned by the Finnish Forest Center, which obtained the data for the study as a data release. The study was conducted on the basis of sample inspection results of the Sustainable Forest Financing Act bases (kemera). The data was limited to Finnish Forest Center’s southern service dis-tricts and sites that met the distinctive characteristics of sapling stand.

Based on the results of the research, an essential part of the sapling stands are mixed forests. On the other hand, a clear majority of sapling stands are coniferous, compared with only one in eight deciduous sapling stand in the survey data. The coniferous nature of sapling stands was also reflected in the fact that only every other site met the criteria for deciduous mix in accordance with Tapio Forest Management Recommendations. Mixed forests were found to be the highest proportion in the south and south-west of the country and the least in the Ostrobothnia and Päijänne regions. Based on the research, a moderate proportion of sapling stands in southern Finland are of mixed forests. However, the predominance of coniferous trees remains significant, but coniferous mixed forests have on average more deciduous trees than other sapling stands in the research data. The challenge is that future measures will determine how long the forest remains a mixed forest.