”Haaveeni on, että voin elää oman näköistä elämääni” : kulttuuriset tarpeet ja digiosallisuus Lilinkotisäätiön avoimessa toiminnassa

Abstract

Opinnäytetyön kehittämishankkeen tavoitteena oli toteuttaa Lilinkotisäätiön palveluissa olevien kulttuuristen tarpeiden kartoitus sekä digiosallisuuden arviointi ja kehittää kulttuurihyvinvointitoimintaa Lilinkotisäätiöllä.

Opinnäytetyön kehittämishankkeen toisena keskeisenä tavoitteena oli työskentelyn aikana arvioida sekä vahvistaa avoimen toiminnan kävijöiden ja Lilinkotisäätiön asukkaiden digiosallisuutta. Lisäksi prosessin aikana huomioitiin haavoittuvassa asemassa olevien mielenterveys- ja päihdetoipujien tarpeet sekä kokemusasiantuntijoiden näkökulmat käynnissä olevassa Digitaalisen hyvinvoinnin talo -selvityshankkeessa, jossa Lilinkotisäätiö toimii osatoteuttajana.

Työ toteutettiin arvioimalla asiakkaiden toiveet ja tarpeet kyselytutkimuksen avulla. Kyselyjen materiaali kerättiin syyskuussa 2021 ja sen tulosten avulla kartoitettiin ilmiöiden esiintyvyyttä. Poikittaiskyselyn tulokset analysoitiin hyödyntäen kvantitatiivisia sekä kvalitatiivisia menetelmiä. Kulttuuristen tarpeiden kartoituksesta ja digiosallisuuden arvioinnista saatujen tulosten pohjalta luotiin selkeä ja saavutettava kulttuurihyvinvointilomake -työkalu kulttuuristen tarpeiden ja -tavoitteiden kirjaamiseksi ja näkyväksi tekemiseksi. Lisäksi implemoitiin työkalu Lilinkotisäätiön toimintaan tavoitteellisen työskentelyn tueksi. Kartoituksen myötä saadut tulokset vahvistivat ennakko-olettamustani siitä, että ns. populaarikulttuurin tarjoamiin palveluihin osallistuminen oli vastaajien keskuudessa yleisempää kuin perinteisesti korkeakulttuuriksi miellettyihin aktiviteetteihin osallistuminen, joka oli tulosten valossa merkittävästi vähäisempää. Kulttuuristen tarpeiden kartoitusaineistosta nousi musiikin erityinen asema merkittävien muistojen ja merkitysten luomisessa.

Lilinkotisäätiön asukkaiden digiosallisuus oli tulosten perusteella verrattain vähäistä, vain pienellä osalla vastaajista oli käytössään omia digilaitteita tai itsenäistä kykyä niiden käyttöön. Merkittävällä osalla vastaajia ei ollut lainkaan omaa älylaitetta tai aiempaa kokemusta digitaitteiden käytöstä. Joukossa oli myös henkilöitä, jotka eivät olleet koskaan itsenäisesti tai edes tuetusti käyttäneet digilaitteita. Vastauksista nousi myös vastaajien sanoittamana tuen ja ohjauksen tarve sekä toisaalta kiinnostus ja halu uuden oppimista kohtaan.

Tulosten pohjalta vahvistui, että kulttuurihyvinvointitoiminnan kehittämisen näkökulmasta merkityksellistä on lisätä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tietoisuutta kulttuurin eri mahdollisuuksista, sen hyvinvointivaikutuksista sekä lainsäädännöstä, joka osaltaan velvoittaa toimijoita huomioimaan myös asiakkaiden kulttuuriset tarpeet niin toiminnan sisällöissä kuin työn suunnittelussakin.