Pelkään että... : Miten pelko näyttäytyy visuaalisesti suomalaisten ja namibialaisten nuorten maalauksissa?
Löytty, Matilda (2014)
Löytty, Matilda
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405188435
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405188435
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä käsitellään nuorille järjestetyissä taidepajoissa syntyneitä maalauksia ja sitä, miten pelko ilmenee niissä visuaalisesti. Taidepajoja pidettiin Tampereella ja Namibian pääkaupungissa, Windhoekissa, syksystä 2013 kevääseen 2014. Niihin osallistui kummassakin maassa viisi 14–18 vuotiasta nuorta. Taidepajat sivusivat taideterapeuttista toimintaa, ja valmiista töistä installointiin yhteisötaideteos Tampereen TR1 taidehalliin. Pelkoja käsittelevissä taidepajoissa on paljon yhteistä taideterapian lähtökohtien kanssa. Tässä prosessissa, kuten yhteisötaiteessa yleensä, oli kaksi osaa: yhteisön kanssa toimiminen ja dokumentaarinen lopputulos, joka esitetään taideyleisölle.
Lopputuloksena havaittiin, että namibialaisten ja suomalaisten työt eroavat visuaalisesti toisistaan. Namibialaiset käyttivät erityisesti murrettuja värejä ja heittäytyivät maalaamalla ilmaisuun rohkeammin, tekivät intuitiivisia ratkaisuja sommittelussa, korostivat ihmishahmojen ilmeitä ja suhtautuivat kuvien tekemiseen tarinan kuvittamisen tavoin. He myös kopioivat tarkemmin ohjaajan opettamia tapoja maalata ja piirtää. Suomalaiset puolestaan olivat alttiimpia ympäröivässä nuorisokulttuurissa vaikuttaville piirustus- ja maalaustrendeille. He suosivat kylmiä ja räikeitä värejä tai pelkästään lyijykynäpiirtämistä sekä ilmaisivat pelkojaan mielikuvien ja symbolien avulla. Maalausten installaatio tilaan aikaansai niin kutsutun terapiataiteen muuntumisen nykytaiteeksi, jossa kuvien tekovaiheeseen liittynyt terapeuttinen puoli sai jäädä taka-alalle, ja oleelliseksi muodostui kulttuurien vuoropuhelu.
Lopputuloksena havaittiin, että namibialaisten ja suomalaisten työt eroavat visuaalisesti toisistaan. Namibialaiset käyttivät erityisesti murrettuja värejä ja heittäytyivät maalaamalla ilmaisuun rohkeammin, tekivät intuitiivisia ratkaisuja sommittelussa, korostivat ihmishahmojen ilmeitä ja suhtautuivat kuvien tekemiseen tarinan kuvittamisen tavoin. He myös kopioivat tarkemmin ohjaajan opettamia tapoja maalata ja piirtää. Suomalaiset puolestaan olivat alttiimpia ympäröivässä nuorisokulttuurissa vaikuttaville piirustus- ja maalaustrendeille. He suosivat kylmiä ja räikeitä värejä tai pelkästään lyijykynäpiirtämistä sekä ilmaisivat pelkojaan mielikuvien ja symbolien avulla. Maalausten installaatio tilaan aikaansai niin kutsutun terapiataiteen muuntumisen nykytaiteeksi, jossa kuvien tekovaiheeseen liittynyt terapeuttinen puoli sai jäädä taka-alalle, ja oleelliseksi muodostui kulttuurien vuoropuhelu.