Työpaikkaväkivallan tai sen uhan vaikutus työhyvinvointiin kehitysvammapsykiatrisessa hoitotyössä
Suojanen, Isa; Hellberg, Ona (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022081519478
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022081519478
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Kehitysvamma-alan tuki- ja osaamiskeskuksen kahden yksikön hoitohenkilökunnan kokeman työpaikkaväkivallan tai sen uhan vaikutuksia työhyvinvointiin viimeisen vuoden ajalta. Tavoitteena oli tutkimuksen kautta tuoda esille yhteistyökumppanille henkilökunnan kokemuksia sekä keinoja, joilla työnantaja voi tukea työntekijöitä työpaikkaväkivaltatilanteissa ja niiden jälkeen.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmäksi valikoitui kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä ja aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Kyselylomake koostui kolmesta osiosta, joissa oli yhteensä 18 kysymystä. Kyselylomake lähetettiin sähköisesti kahden Kehitysvamma-alan tuki- ja osaamiskeskuksen yksikön esihenkilöille, jotka jakoivat tämän hoitohenkilökunnalle (n=100). Vastausprosentiksi tuli 25.
Opinnäytetyömme aineiston pohjalta tuli esille, että kahdessa Kehitysvamma-alan tuki- ja osaamiskeskuksen yksikössä kohdattiin yhtä paljon fyysistä kuin henkistä väkivaltaa. Fyysisestä väkivallasta yleisimmät ilmenemismuodot olivat lyöminen, raapiminen ja potkiminen. Henkisen väkivallan tavoista väkivallalla uhkailu ja haukkuminen nousivat esiintyvyydeltään yleisimmiksi. Fyysistä sekä henkistä väkivaltaa ja niiden uhkaa koettiin kuukausittain tai useammin viimeisen vuoden aikana. Keskustelu väkivaltatilanteiden jälkeen ja työkavereilta saatu apua nousi useasti tärkeiksi elementeiksi työpaikkaväkivaltaa tai sen uhkaa kohdatessa. Työhyvinvointia eniten heikentäväksi koettiin stressi ja uupumus. Työpaikkaväkivallan koettiin myös vaikuttavan työmotivaatioon. Organisaation koettiin reagoineen tarpeeksi väkivaltatilanteisiin tai niiden uhkaan. Jatkoon toivottiin henkilökunnan koulutusta haastaviin tilanteisiin ja jo opittujen taitojen ylläpitoon.
Tulevaisuudessa voitaisiin toteuttaa jatkotutkimus siitä, onko Kehitysvamma-alan tuki- ja osaamiskeskus käyttänyt tutkimustuloksia parantaakseen kahden yksikön henkilökunnan työhyvinvointia sekä onko työhyvinvointi henkilökunnan mielestä parantunut. Jatkotutkimuksena voisi myös olla mielenkiintoista tutkia muita työhyvinvointiin liittyviä tekijöitä ja tukimuotoja, joilla voitaisiin lisätä hyvinvointia kehitysvammapsykiatrisessa hoitotyössä.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmäksi valikoitui kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä ja aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Kyselylomake koostui kolmesta osiosta, joissa oli yhteensä 18 kysymystä. Kyselylomake lähetettiin sähköisesti kahden Kehitysvamma-alan tuki- ja osaamiskeskuksen yksikön esihenkilöille, jotka jakoivat tämän hoitohenkilökunnalle (n=100). Vastausprosentiksi tuli 25.
Opinnäytetyömme aineiston pohjalta tuli esille, että kahdessa Kehitysvamma-alan tuki- ja osaamiskeskuksen yksikössä kohdattiin yhtä paljon fyysistä kuin henkistä väkivaltaa. Fyysisestä väkivallasta yleisimmät ilmenemismuodot olivat lyöminen, raapiminen ja potkiminen. Henkisen väkivallan tavoista väkivallalla uhkailu ja haukkuminen nousivat esiintyvyydeltään yleisimmiksi. Fyysistä sekä henkistä väkivaltaa ja niiden uhkaa koettiin kuukausittain tai useammin viimeisen vuoden aikana. Keskustelu väkivaltatilanteiden jälkeen ja työkavereilta saatu apua nousi useasti tärkeiksi elementeiksi työpaikkaväkivaltaa tai sen uhkaa kohdatessa. Työhyvinvointia eniten heikentäväksi koettiin stressi ja uupumus. Työpaikkaväkivallan koettiin myös vaikuttavan työmotivaatioon. Organisaation koettiin reagoineen tarpeeksi väkivaltatilanteisiin tai niiden uhkaan. Jatkoon toivottiin henkilökunnan koulutusta haastaviin tilanteisiin ja jo opittujen taitojen ylläpitoon.
Tulevaisuudessa voitaisiin toteuttaa jatkotutkimus siitä, onko Kehitysvamma-alan tuki- ja osaamiskeskus käyttänyt tutkimustuloksia parantaakseen kahden yksikön henkilökunnan työhyvinvointia sekä onko työhyvinvointi henkilökunnan mielestä parantunut. Jatkotutkimuksena voisi myös olla mielenkiintoista tutkia muita työhyvinvointiin liittyviä tekijöitä ja tukimuotoja, joilla voitaisiin lisätä hyvinvointia kehitysvammapsykiatrisessa hoitotyössä.