Ympäristökasvatuksen toteutumiseen vaikuttavat tekijät Tampereen peruskouluissa
Vänskä, Laura (2022)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022081819504
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022081819504
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksellisen opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat ympäristökasvatuksen toteutumiseen Tampereen peruskouluissa. Ympäristökasvatukseen tulee ohjausta niin opetushallituksen osalta, mutta myös erilaisten hankkeiden ja Vihreä lippu -ohjelman kautta. Opetussuunnitelmassa on arvopohjana kestävyyskasvatus ja tässä työssä tarkastellaan sitä, miten se todellisuudessa näkyy Tampereen peruskoulujen arjessa ja opetuksessa. Työn teoriapohjassa käsitellään ympäristökasvatusta yleisesti, sitä mitkä tahot sitä tarjoavat Tampereen kaupungilla, Vihreä lippu -sertifikaattia ja muita yleisesti ympäristökasvatukseen vaikuttavia tekijöitä peruskouluissa. Tutkimuksessa tarkastellaan erikseen kyselyn, että haastatteluiden tulokset. Työn lopuksi pohditaan myös sitä, millä tavoin nämä tekijät saavuttaisivat paremmin kaikki Tampereen peruskoulut yhtenevästi.
Työssä on käytetty menetelminä sähköistä kyselyä ja haastatteluja. Kysely lähetettiin kaikille Tampereen peruskoulujen opettajille, ja kyselyn tuloksien pohjalta haastateltiin viiden Tampereen peruskoulun rehtoria. Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Ympäristökasvatusta Tampereen peruskouluissa on käsitelty kahdessa opinnäytetyössä ja aineisto on kerätty yhdessä Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen opiskelijan, Katja Tanskin kanssa ja sen pohjalta on tehty kaksi opinnäytetyötä, joista toisen on tehnyt Tanski Vihreä lippu -sertifikaatin vaikuttavuudesta Tampereen peruskoulujen ympäristökasvatukseen. Koska Tanskin työssä vertaillaan laajasti sertifikaatin eroja niihin kouluihin, jossa sertifikaattia ei ole, tässä työssä näitä vertailuja ei ole. Molemmat opinnäytetyöt on tilannut Tampereen kaupungin opetustoimi.
Kyselyn ja haastatteluiden tulokset ovat samansuuntaisia: ympäristökasvatus nojaa edelleen voimakkaasti opettajien omaan aktiivisuuteen, sekä opettajat, että rehtorit olivat tästä samaa mieltä. Vaikka kyselyn tulosten perusteella suurta eroa ei voitu tehdä ympäristökasvatuksen määrästä, avoimista vastauksista ja rehtoreiden haastatteluista selvisi, että Vihreä lippu -sertifikaattia pidetään hyödyllisenä ja selkeänä pohjana ympäristökasvatuksen antamiselle. Vihreä lippu -sertifikaatin raportointi koettiin hankalaksi sekä opettajien, että rehtoreiden keskuudessa. Olisikin aiheellista selvittää, miten raportointia voisi yksinkertaistaa ja onko ohjelman sisällössä muuta kehitettävää. Selvittää kannattaisi ainakin se, että mitkä tekijät turhauttavat raportoinnissa ja miettiä, voisiko raportointi olla työmäärältään vähäisempää.
Työssä on käytetty menetelminä sähköistä kyselyä ja haastatteluja. Kysely lähetettiin kaikille Tampereen peruskoulujen opettajille, ja kyselyn tuloksien pohjalta haastateltiin viiden Tampereen peruskoulun rehtoria. Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Ympäristökasvatusta Tampereen peruskouluissa on käsitelty kahdessa opinnäytetyössä ja aineisto on kerätty yhdessä Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen opiskelijan, Katja Tanskin kanssa ja sen pohjalta on tehty kaksi opinnäytetyötä, joista toisen on tehnyt Tanski Vihreä lippu -sertifikaatin vaikuttavuudesta Tampereen peruskoulujen ympäristökasvatukseen. Koska Tanskin työssä vertaillaan laajasti sertifikaatin eroja niihin kouluihin, jossa sertifikaattia ei ole, tässä työssä näitä vertailuja ei ole. Molemmat opinnäytetyöt on tilannut Tampereen kaupungin opetustoimi.
Kyselyn ja haastatteluiden tulokset ovat samansuuntaisia: ympäristökasvatus nojaa edelleen voimakkaasti opettajien omaan aktiivisuuteen, sekä opettajat, että rehtorit olivat tästä samaa mieltä. Vaikka kyselyn tulosten perusteella suurta eroa ei voitu tehdä ympäristökasvatuksen määrästä, avoimista vastauksista ja rehtoreiden haastatteluista selvisi, että Vihreä lippu -sertifikaattia pidetään hyödyllisenä ja selkeänä pohjana ympäristökasvatuksen antamiselle. Vihreä lippu -sertifikaatin raportointi koettiin hankalaksi sekä opettajien, että rehtoreiden keskuudessa. Olisikin aiheellista selvittää, miten raportointia voisi yksinkertaistaa ja onko ohjelman sisällössä muuta kehitettävää. Selvittää kannattaisi ainakin se, että mitkä tekijät turhauttavat raportoinnissa ja miettiä, voisiko raportointi olla työmäärältään vähäisempää.