”Mun toiveet on hyvin pieniä. Tai ei ne oo pieniä, ne on mulle tosi suuria.” Ruoka-apua tarvitsevien lapsiperheiden kokemuksia ja ajatuksia arjestaan ja tulevaisuudestaan
Saarijärvi, Siru; Hokkanen, Markku (2014)
Saarijärvi, Siru
Hokkanen, Markku
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405208837
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405208837
Tiivistelmä
Alkuvuodesta 2013 toteutettiin Itä-Suomen yliopiston johtaman kansallisen ruoka-apututkimuksen Tampereen osuus. Tutkimuksesta selvisi, että tamperelaiset ruoka-apua tarvitsevat lapsiperheet luottavat tulevaisuuteen muita vastaajaryhmiä enemmän. Tästä heräsi mielenkiinto tutkia tarkemmin ruoka-apua käyttävien lapsiperheiden arkea.
Opinnäytetyön aiheena oli ruoka-apua tarvitsevien tamperelaisten lapsiperheiden arkea koskevien ajatusten ja kokemusten selvittäminen. Tarkoituksena oli tutkia millaisista kuormittavista ja voimaa antavista tekijöistä arki koostuu, millaista apua perheet saavat ja mitä ajatuksia heillä on tulevaisuudestaan.
Opinnäytetyö koostuu määrällisestä ja laadullisesta osiosta. Määrällisen osion materiaali muodostui kansallisen ruoka-apuun liittyvän kyselytutkimuksen lapsiperheitä koskevasta osuudesta, johon Tampereella vastasi 101 lapsiperhettä. Materiaali kerättiin Tampereen evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän RuokaNysseltä, Kaksi Denaria ry:stä ja Adventtiseurakunnasta. Laadullinen aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä RuokaNyssellä asioivaa lapsiperhettä. Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Laadullinen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja materiaali jaettiin voimava-roihin, haasteisiin ja ajatuksiin tulevaisuudesta
Tulosten perusteella ruoka-apua tarvitsevat lapsiperheet ovat tyytyväisiä ja he kokevat pärjäävänsä elämässä. Merkittävin voimavaroja lisäävä asia ovat lapset. Elintasoonsa lapsiperheet taas ovat tyytymättömiä ja he kokevat, etteivät tulot riitä menoihin ja heillä on vaikeuksia selviytyä veloistaan. Taloudellinen puute näkyy arjessa valintoja rajoittavana tekijänä, jatkuvana laskelmointina ja vaikeutena reagoida yllättäviin tilanteisiin. Arkeen vaikutti avun saanti ja toisaalta vajeet avunsaannissa. Ruoka-apu oli kaikille vastaajille merkittävä tuki. Jotkut kokivat sen jopa pärjäämisen kannalta välttämättömäksi. Ruoka-apua saavat lapsiperheet suhtautuivat tulevaisuuteen toiveikkaasti, mutta samalla tulevaisuus aiheutti myös huolta ja epävarmuutta.
Pohdinnassa tuodaan esille ruoka-avun varassa elävien lapsiperheiden kokonaisvaltaisemman ja joustavamman sosiaalisen ja taloudellisen tuen tarve. Perheillä on huolien lisäksi paljon voimavaroja, joita tulisi hyödyntää nykyistä enemmän sosiaalityötä tehdessä. Ruoka-avulla on tärkeä rooli viimesijaisen toimeentuloturvan paikkaajana.
Opinnäytetyön aiheena oli ruoka-apua tarvitsevien tamperelaisten lapsiperheiden arkea koskevien ajatusten ja kokemusten selvittäminen. Tarkoituksena oli tutkia millaisista kuormittavista ja voimaa antavista tekijöistä arki koostuu, millaista apua perheet saavat ja mitä ajatuksia heillä on tulevaisuudestaan.
Opinnäytetyö koostuu määrällisestä ja laadullisesta osiosta. Määrällisen osion materiaali muodostui kansallisen ruoka-apuun liittyvän kyselytutkimuksen lapsiperheitä koskevasta osuudesta, johon Tampereella vastasi 101 lapsiperhettä. Materiaali kerättiin Tampereen evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän RuokaNysseltä, Kaksi Denaria ry:stä ja Adventtiseurakunnasta. Laadullinen aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä RuokaNyssellä asioivaa lapsiperhettä. Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Laadullinen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja materiaali jaettiin voimava-roihin, haasteisiin ja ajatuksiin tulevaisuudesta
Tulosten perusteella ruoka-apua tarvitsevat lapsiperheet ovat tyytyväisiä ja he kokevat pärjäävänsä elämässä. Merkittävin voimavaroja lisäävä asia ovat lapset. Elintasoonsa lapsiperheet taas ovat tyytymättömiä ja he kokevat, etteivät tulot riitä menoihin ja heillä on vaikeuksia selviytyä veloistaan. Taloudellinen puute näkyy arjessa valintoja rajoittavana tekijänä, jatkuvana laskelmointina ja vaikeutena reagoida yllättäviin tilanteisiin. Arkeen vaikutti avun saanti ja toisaalta vajeet avunsaannissa. Ruoka-apu oli kaikille vastaajille merkittävä tuki. Jotkut kokivat sen jopa pärjäämisen kannalta välttämättömäksi. Ruoka-apua saavat lapsiperheet suhtautuivat tulevaisuuteen toiveikkaasti, mutta samalla tulevaisuus aiheutti myös huolta ja epävarmuutta.
Pohdinnassa tuodaan esille ruoka-avun varassa elävien lapsiperheiden kokonaisvaltaisemman ja joustavamman sosiaalisen ja taloudellisen tuen tarve. Perheillä on huolien lisäksi paljon voimavaroja, joita tulisi hyödyntää nykyistä enemmän sosiaalityötä tehdessä. Ruoka-avulla on tärkeä rooli viimesijaisen toimeentuloturvan paikkaajana.