Vuorovaikutteinen teatteri : yleisö osana esitystä
Ellilä, Oskari (2014)
Ellilä, Oskari
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405208868
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405208868
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee teatteriesityksessä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Erityisesti keskitytään esityksen aikana tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja viestintään yleisön ja esiintyjien välillä. Vuorovaikutuksen synnyn edellytyksistä tärkeimmäksi nousee erityisesti näyttelijän läsnäolo. Läsnäolo on vähintäänkin mutkikas termi selittää, mutta pääasiassa läsnäolosta puhuttaessa, puhutaan tietoisesta olemisesta tässä hetkessä ja paikassa.
Teatterissa vuorovaikutus näyttelijän ja yleisön välillä voi teoriassa olla joko yksisuuntaista, tai vastavuoroista. Käytännössä yksisuuntaista näyttämöltä yleisöön tapahtuvaa vuorovaikutusta ei ole, vaikka perinteisessä neljännen seinän teatterissa yleisöstä näyttämölle tapahtuvaa vuorovaikutusta pyritäänkin jättämään huomiotta. Näin ollen, teatteriesityksessä vuorovaikutus näyttelijän ja yleisön välillä on aina vastavuoroista.
Toinen vuorovaikutuksen laatuun vaikuttava tekijä on näyttämösopimus. Näyttämösopimus on melko tuore käsite, mutta sen sisältö on tuttu jo teatterin alkuajoista asti. Näyttämösopimus pitää sisällään ne sanomattomat säännöt, jotka teatteriesityksessä vaikuttaa: Yleisön paikka on katsomossa ja näyttelijöiden lavalla. Yleisön tehtävä on katsoa, kun näyttelijät näyttelevät roolihahmojaan, ja näyttämön tapahtumia seurataan ”ikään kuin” leikkinä. Nykyteatterissa nämä sanomattomat säännöt on kuitenkin syytä ottaa tarkasteluun.
Teatterin tekemisen tavoista erityisen vuorovaikutteisena nousee esille osallistava teatteri. Osallistavalla teatterilla tässä työssä viitataan teatterin tekemisen tapaan, jossa yleisöä osallistetaan, tavalla tai toisella, esitykseen. Vähimmillään tämä tarkoittaa nk. neljännen seinän kaatamista, eli yleisön läsnäolon selvää huomiointia, esimerkiksi puhuttelemalla yleisöä. Yleisön osallistamisen tarkoitus lienee jokaiselle teatterin tekijälle henkilökohtainen. Yleisesti osallistaminen tarjoaa mahdollisuuden vahvaan vuorovaikutus-suhteeseen yleisön ja esiintyvän osapuolen välillä.
Osallistavaan teatteriin liittyy myös yhteisöllisyys. Teatteriesityksen tekemiseen tarvittava työryhmä muodostaa aina yhteisön, joka toimii enemmän tai vähemmän kollektiivisesti yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Jokaisessa esityksessä syntyy myös oma väliaikainen ”narikka”- yhteisö. Tämä yhteisö käsittää kaikki yksittäiseen esitykseen osallistuvat ihmiset. Esiintyjien ja yleisön lisäksi myös teatterin henkilökunta. Tätä ilmiötä on mahdollista käyttää hyödyksi esitystä tehdessä. Tämä yhteisö on vähimmilläänkin syytä huomioida, vaikkei sitä sen konkreettisemmin hyödyntäisikään.
Teatterissa vuorovaikutus näyttelijän ja yleisön välillä voi teoriassa olla joko yksisuuntaista, tai vastavuoroista. Käytännössä yksisuuntaista näyttämöltä yleisöön tapahtuvaa vuorovaikutusta ei ole, vaikka perinteisessä neljännen seinän teatterissa yleisöstä näyttämölle tapahtuvaa vuorovaikutusta pyritäänkin jättämään huomiotta. Näin ollen, teatteriesityksessä vuorovaikutus näyttelijän ja yleisön välillä on aina vastavuoroista.
Toinen vuorovaikutuksen laatuun vaikuttava tekijä on näyttämösopimus. Näyttämösopimus on melko tuore käsite, mutta sen sisältö on tuttu jo teatterin alkuajoista asti. Näyttämösopimus pitää sisällään ne sanomattomat säännöt, jotka teatteriesityksessä vaikuttaa: Yleisön paikka on katsomossa ja näyttelijöiden lavalla. Yleisön tehtävä on katsoa, kun näyttelijät näyttelevät roolihahmojaan, ja näyttämön tapahtumia seurataan ”ikään kuin” leikkinä. Nykyteatterissa nämä sanomattomat säännöt on kuitenkin syytä ottaa tarkasteluun.
Teatterin tekemisen tavoista erityisen vuorovaikutteisena nousee esille osallistava teatteri. Osallistavalla teatterilla tässä työssä viitataan teatterin tekemisen tapaan, jossa yleisöä osallistetaan, tavalla tai toisella, esitykseen. Vähimmillään tämä tarkoittaa nk. neljännen seinän kaatamista, eli yleisön läsnäolon selvää huomiointia, esimerkiksi puhuttelemalla yleisöä. Yleisön osallistamisen tarkoitus lienee jokaiselle teatterin tekijälle henkilökohtainen. Yleisesti osallistaminen tarjoaa mahdollisuuden vahvaan vuorovaikutus-suhteeseen yleisön ja esiintyvän osapuolen välillä.
Osallistavaan teatteriin liittyy myös yhteisöllisyys. Teatteriesityksen tekemiseen tarvittava työryhmä muodostaa aina yhteisön, joka toimii enemmän tai vähemmän kollektiivisesti yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Jokaisessa esityksessä syntyy myös oma väliaikainen ”narikka”- yhteisö. Tämä yhteisö käsittää kaikki yksittäiseen esitykseen osallistuvat ihmiset. Esiintyjien ja yleisön lisäksi myös teatterin henkilökunta. Tätä ilmiötä on mahdollista käyttää hyödyksi esitystä tehdessä. Tämä yhteisö on vähimmilläänkin syytä huomioida, vaikkei sitä sen konkreettisemmin hyödyntäisikään.