Glyserolihemolyysiajan viitearvot
Haapamäki, Lauri (2014)
Haapamäki, Lauri
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405239610
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405239610
Tiivistelmä
Glyserolihemolyysiaikaa käytetään hereditäärisen sferosytoosin osoittamiseen. Menetelmässä mitataan happamassa glyseroliliuoksessa veren hemolyysiaikaa spektrofotometrisesti. Sferosyyteillä on veren terveisiin soluihin verrattuna lyhyempi hemolyysiaika. Laboratoriossa käytetään tällä hetkellä viitearvona sferosytoosille 25-180 sekuntia ja terveelle henkilölle yli 1800 sekuntia.
Tässä opinnäytetyössä oli tarkoitus selvittää, voidaanko terveelle henkilölle asetettua viitearvoa alentaa. Tutkimuksessa mitattiin punasolujen glyserolihemolyysiaika ja perusverenkuva verinäytteistä, jotka saatiin 20 vapaaehtoiselta koehenkilöltä. Näiden tutkimustulosten avulla saatiin tilastollista tietoa viitearvon paikkansa pitävyydestä. Lisäksi selvitettiin menetelmän toistettavuutta mittaamalla yksi näytteistä kymmenen kertaa.
Mittauksista koostettiin regressiosuoria ja laskettiin glyserolihemolyysiajan riippuvuus punasoluparametreista (hemoglobiini, punasolut, E-MCV, E-MCH ja hematokriitti). Tutkimuksen tuloksena todettiin, ettei mikään punasoluparametri korreloi juuri lainkaan glyserolihemolyysiajan kanssa, sillä korrelaatiokertoimet olivat lähellä nollaa. Tulosten perusteella voitiin todeta, että terveen henkilön viitearvoa voitaisiin alentaa.
Toistettavuutta tutkiessa kävi ilmi tulosten yllättävän suuri eroavuus toisiinsa nähden. Tulosten vaihteluvälin pituus oli 199 sekuntia, kun taas keskiarvo oli 254,3 sekuntia. Tulosten keskihajonta oli 58,23 ja variaatiokerroin oli niinkin suuri kuin 22,9 prosenttia.
Tässä opinnäytetyössä oli tarkoitus selvittää, voidaanko terveelle henkilölle asetettua viitearvoa alentaa. Tutkimuksessa mitattiin punasolujen glyserolihemolyysiaika ja perusverenkuva verinäytteistä, jotka saatiin 20 vapaaehtoiselta koehenkilöltä. Näiden tutkimustulosten avulla saatiin tilastollista tietoa viitearvon paikkansa pitävyydestä. Lisäksi selvitettiin menetelmän toistettavuutta mittaamalla yksi näytteistä kymmenen kertaa.
Mittauksista koostettiin regressiosuoria ja laskettiin glyserolihemolyysiajan riippuvuus punasoluparametreista (hemoglobiini, punasolut, E-MCV, E-MCH ja hematokriitti). Tutkimuksen tuloksena todettiin, ettei mikään punasoluparametri korreloi juuri lainkaan glyserolihemolyysiajan kanssa, sillä korrelaatiokertoimet olivat lähellä nollaa. Tulosten perusteella voitiin todeta, että terveen henkilön viitearvoa voitaisiin alentaa.
Toistettavuutta tutkiessa kävi ilmi tulosten yllättävän suuri eroavuus toisiinsa nähden. Tulosten vaihteluvälin pituus oli 199 sekuntia, kun taas keskiarvo oli 254,3 sekuntia. Tulosten keskihajonta oli 58,23 ja variaatiokerroin oli niinkin suuri kuin 22,9 prosenttia.