Kehityskeskustelut ensihoidon palveluyksikössä
Raikunen, Satu (2014)
Raikunen, Satu
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405208813
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405208813
Tiivistelmä
Kehityskeskustelut ovat oleellinen osa yritysten ja organisaatioiden henkilöstö- ja strategista johtamista. Ne ovat esimiehen ja alaisen välisiä, luottamuksellisia ja avoimia keskusteluja. Yksilökehityskeskusteluilla pyritään tukemaan työntekijän ammatillista kasvua ja kehittymistä sekä asettamaan yhdessä henkilökohtaisia tavoitteita ja päämääriä. Ryhmäkehityskeskustelujen avulla voidaan vahvistaa ymmärrystä organisaation arvoista ja toiminnan tavoitteesta sekä jalkauttaa strategiaa ja visiota koko organisaatioon.
Tämän kehittämisprojektin tavoitteena oli tuottaa ohjeistus kehityskeskustelujen pitämisestä ensihoidon palveluyksikössä. Tarkoituksena oli lisätä henkilöstön tietoa kehityskeskusteluista sekä helpottaa kehityskeskustelujen organisointia ja toteutusta.
Projektin soveltavan tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa kehityskeskustelujen nykytila V-S pelastuslaitoksen ensihoidon palveluyksikössä, sekä miten muissa pelastuslaitoksissa on organisoitu kehityskeskustelujen järjestäminen. Soveltava tutkimus koostui kahdesta kyselystä. Ensimmäinen kysely sisälsi sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä ja oli suunnattu Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen ensihoidon palveluyksikön operatiiviselle henkilöstölle (N = 138). Tämän kyselyn vastausprosentti oli 55 % (N = 76). Toinen kysely sisälsi seitsemän avointa kysymystä liittyen kehityskeskustelujen organisointiin ja oli suunnattu neljän muun pelastuslaitoksen ensihoidon lähiesimiehille. Näistä pelastuslaitoksista palautui yhteensä kymmenen vastausta. Strukturoidut kysymykset analysoitiin SPSS20-tilasto-ohjelman avulla ja avoimet kysymykset soveltaen sisällön analyysiä.
Tulosten mukaan Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella suurin osa vastaajista oli käynyt kehityskeskusteluita. Niiltä toivottiin säännöllisyyttä ja tasapuolisuutta sekä henkilökohtaisten tavoitteiden ja päämäärien asettamista ja niiden toteutumisen seuraamista, sillä nykytilan kartoituksen mukaan nämä asiat todettiin puutteellisiksi. Kehityskeskusteluista koettiin olevan hyötyä työn, uran ja jaksamisen, mutta ei niinkään ammatillisen osaamisen kehittymisen kannalta. Niissä toivottiin eniten käsiteltävän jaksamista, kehittymistarpeita, työhyvinvointia ja ammatillista osaamista. Ryhmäkehityskeskustelujen pitäminen sai myös kannatusta. Esimiesten mukaan kehityskeskusteluihin ei ole varattu riittävästi aikaa eikä resursseja. He toivoivat myös lisäkoulutusta ja tukea kehityskeskustelujen pitämiseen.
Muissa pelastuslaitoksissa pidettiin kehityskeskusteluiden säännöllistä käymistä tärkeänä ja niitä pyrittiin käymään kerran vuodessa. Keskusteluun osallistuva henkilö pyrittiin irrottamaan operatiivisesta työstä rauhallisen ja häiriöttömän keskustelutilanteen luomiseksi, esimerkiksi käyttämällä sijaisia. Kehityskeskusteluihin motivoitiin antamalla lisäkoulutusta aiheesta.
Ohjeistus kehityskeskustelujen pitämiseen syntyi aikaisempien tutkimusten ja kirjallisuuden sekä kehittämisprojektin kyselyjen tulosten pohjalta. Se sisältää seuraavat pääkohdat: tuki ja koulutus, kehityskeskusteluihin valmistautuminen, kehityskeskustelujen pitäminen, dokumentointi ja seuranta.
Tämän kehittämisprojektin tavoitteena oli tuottaa ohjeistus kehityskeskustelujen pitämisestä ensihoidon palveluyksikössä. Tarkoituksena oli lisätä henkilöstön tietoa kehityskeskusteluista sekä helpottaa kehityskeskustelujen organisointia ja toteutusta.
Projektin soveltavan tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa kehityskeskustelujen nykytila V-S pelastuslaitoksen ensihoidon palveluyksikössä, sekä miten muissa pelastuslaitoksissa on organisoitu kehityskeskustelujen järjestäminen. Soveltava tutkimus koostui kahdesta kyselystä. Ensimmäinen kysely sisälsi sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä ja oli suunnattu Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen ensihoidon palveluyksikön operatiiviselle henkilöstölle (N = 138). Tämän kyselyn vastausprosentti oli 55 % (N = 76). Toinen kysely sisälsi seitsemän avointa kysymystä liittyen kehityskeskustelujen organisointiin ja oli suunnattu neljän muun pelastuslaitoksen ensihoidon lähiesimiehille. Näistä pelastuslaitoksista palautui yhteensä kymmenen vastausta. Strukturoidut kysymykset analysoitiin SPSS20-tilasto-ohjelman avulla ja avoimet kysymykset soveltaen sisällön analyysiä.
Tulosten mukaan Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella suurin osa vastaajista oli käynyt kehityskeskusteluita. Niiltä toivottiin säännöllisyyttä ja tasapuolisuutta sekä henkilökohtaisten tavoitteiden ja päämäärien asettamista ja niiden toteutumisen seuraamista, sillä nykytilan kartoituksen mukaan nämä asiat todettiin puutteellisiksi. Kehityskeskusteluista koettiin olevan hyötyä työn, uran ja jaksamisen, mutta ei niinkään ammatillisen osaamisen kehittymisen kannalta. Niissä toivottiin eniten käsiteltävän jaksamista, kehittymistarpeita, työhyvinvointia ja ammatillista osaamista. Ryhmäkehityskeskustelujen pitäminen sai myös kannatusta. Esimiesten mukaan kehityskeskusteluihin ei ole varattu riittävästi aikaa eikä resursseja. He toivoivat myös lisäkoulutusta ja tukea kehityskeskustelujen pitämiseen.
Muissa pelastuslaitoksissa pidettiin kehityskeskusteluiden säännöllistä käymistä tärkeänä ja niitä pyrittiin käymään kerran vuodessa. Keskusteluun osallistuva henkilö pyrittiin irrottamaan operatiivisesta työstä rauhallisen ja häiriöttömän keskustelutilanteen luomiseksi, esimerkiksi käyttämällä sijaisia. Kehityskeskusteluihin motivoitiin antamalla lisäkoulutusta aiheesta.
Ohjeistus kehityskeskustelujen pitämiseen syntyi aikaisempien tutkimusten ja kirjallisuuden sekä kehittämisprojektin kyselyjen tulosten pohjalta. Se sisältää seuraavat pääkohdat: tuki ja koulutus, kehityskeskusteluihin valmistautuminen, kehityskeskustelujen pitäminen, dokumentointi ja seuranta.