Aktuella teman gällande barn med ADHD och ergoterapeutiska interventioner
Puotila, Nathalie (2014)
Puotila, Nathalie
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405239557
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405239557
Tiivistelmä
Tiivistelmä:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa mihin ajankohtainen toimintaterapeutti-nen tutkimus on vuosina 2008- 2013 keskittynyt koskien ADHD- diagnoosin saaneita lapsia ja heihin kohdistuvissa toimintaterapeuttisissa toimenpiteissä. Tutkimuskysymyk-set jakoivat työn painopisteet henkilöön, ympäristöön ja toimintaan liittyviin tekijöihin, joihin toimintaterapeuttien pitäisi tutkimusten perusteella keskittyä. Tutkimusmenetel-mänä käytettiin järjestelmällistä kirjallisuuskatsausta tieteellisen yleiskatsauksen muo-dossa. Analyysissä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä, ja teoreettisena viitekehykse-nä oli PEOP (Person- Environment- Occupation- Performance Model). Kaksitoista (12) artikkelia sisällytettiin tiedonkeruun ja valikointivaiheen jälkeen tutkimukseen. Niistä kymmenen (10) saatiin tietokantahausta ja kaksi (2) manuaalisesta tarkistuksesta. Kaik-kien artikkelien laatu tarkistettiin Forsberg & Wengströmin (2008) linjausten mukaan, ja kaikki tarkistetut artikkelit sisällytettiin tutkimukseen.
Analyysissä syntyneet teemat luokiteltiin sopivien kategorioiden alle tutkimuksen viite-kehyksen PEOP:in mukaan. Teemat olivat motivaatio, heikentynyt kyky empatiaan, so-siaalinen ympäristö, sosiaalinen tuki ja leikki. Tulokset osoittavat, että toimintaterapeutti nykyisten tutkimusten mukaan pitäisi keskittyä ADHD lapsen motivoimiseen terapiassa saavuttaakseen mahdollisimman hyvän suorituskyvyn. Empatiakyky tulee myös ottaa huomioon, ja arjessa tarvittavien sosiaalisten kykyjen tukemisessa terapeutilla on kes-keinen, tukeva rooli. Sosiaalisena tukena voidaan leikkikavereita tai sisaruksia integroida terapiaan, sekä myös siksi, että voidaan luoda turvallinen, sosiaalinen ympäristö jossa ADHD- lapsi kokee osallistuvansa, ja joka motivoi lasta olemaan aktiivinen ja leikki-mään. Toimintaterapian tulee keskittyä tukemaan, kehittämään ja ylläpitämään sosiaali-sia signaaleja leikissä, sekä lapsen sosiaalisia kykyjä. Jatkotutkimuksia koskien ADHD lapsia ja toimintaterapiaa voisi antaa enemmän tietoa vanhemmille, sekä muille ammatti-laisille. Tämä levittäisi myös tietoa toimintaterapiasta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa mihin ajankohtainen toimintaterapeutti-nen tutkimus on vuosina 2008- 2013 keskittynyt koskien ADHD- diagnoosin saaneita lapsia ja heihin kohdistuvissa toimintaterapeuttisissa toimenpiteissä. Tutkimuskysymyk-set jakoivat työn painopisteet henkilöön, ympäristöön ja toimintaan liittyviin tekijöihin, joihin toimintaterapeuttien pitäisi tutkimusten perusteella keskittyä. Tutkimusmenetel-mänä käytettiin järjestelmällistä kirjallisuuskatsausta tieteellisen yleiskatsauksen muo-dossa. Analyysissä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä, ja teoreettisena viitekehykse-nä oli PEOP (Person- Environment- Occupation- Performance Model). Kaksitoista (12) artikkelia sisällytettiin tiedonkeruun ja valikointivaiheen jälkeen tutkimukseen. Niistä kymmenen (10) saatiin tietokantahausta ja kaksi (2) manuaalisesta tarkistuksesta. Kaik-kien artikkelien laatu tarkistettiin Forsberg & Wengströmin (2008) linjausten mukaan, ja kaikki tarkistetut artikkelit sisällytettiin tutkimukseen.
Analyysissä syntyneet teemat luokiteltiin sopivien kategorioiden alle tutkimuksen viite-kehyksen PEOP:in mukaan. Teemat olivat motivaatio, heikentynyt kyky empatiaan, so-siaalinen ympäristö, sosiaalinen tuki ja leikki. Tulokset osoittavat, että toimintaterapeutti nykyisten tutkimusten mukaan pitäisi keskittyä ADHD lapsen motivoimiseen terapiassa saavuttaakseen mahdollisimman hyvän suorituskyvyn. Empatiakyky tulee myös ottaa huomioon, ja arjessa tarvittavien sosiaalisten kykyjen tukemisessa terapeutilla on kes-keinen, tukeva rooli. Sosiaalisena tukena voidaan leikkikavereita tai sisaruksia integroida terapiaan, sekä myös siksi, että voidaan luoda turvallinen, sosiaalinen ympäristö jossa ADHD- lapsi kokee osallistuvansa, ja joka motivoi lasta olemaan aktiivinen ja leikki-mään. Toimintaterapian tulee keskittyä tukemaan, kehittämään ja ylläpitämään sosiaali-sia signaaleja leikissä, sekä lapsen sosiaalisia kykyjä. Jatkotutkimuksia koskien ADHD lapsia ja toimintaterapiaa voisi antaa enemmän tietoa vanhemmille, sekä muille ammatti-laisille. Tämä levittäisi myös tietoa toimintaterapiasta.