Lainrikkoja yhteiskunnassa : selviytyminen ja muutoksen mahdollisuudet
Taivainen, Anna; Teräs, Jenni (2014)
Taivainen, Anna
Teräs, Jenni
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052610075
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052610075
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vankilasta vapautuneiden ja vapautumassa olevien kokemuksia elämänhallinnasta, selviytymisestä ja sopeutumisesta yhteiskuntaan. Tutkimuksen tavoitteena oli myös tuoda esille, miten he kokivat rikolliseksi leimautumisen vaikuttaneen elämäänsä ja minkälaisia rikoksettomaan elämään tähtääviä tukipalveluita he tarvitsisivat pärjätäkseen yhteiskunnassa.
Työharjoitteluaikamme syksyllä 2013 Turun yhdyskuntaseuraamustoimistossa ja Turun vankilassa herätti mielenkiintomme vapautumassa olevien ja vapautuneiden vankien selviytymiseen yhteiskunnassa. Hallittuun vapautumiseen tähtäävät toimenpiteet eivät olleet riittäviä. Vuoden 2006 lakimuutoksista huolimatta vapautumisen suunnittelu ei ollut parantanut riittävästi vangin saamaa tukea ja apua käytännön asioiden järjestelyyn.
Perehdyimme teoreettisesti kohderyhmämme, lainrikkojien asemaan ja selviytymiseen yhteiskunnassa sekä leimautumisen vaikutuksiin kohderyhmän elämässä. Sosiaalinen pääoma toimi myös teoreettisena viitekehyksenä tutkiessamme heidän verkostoista saamaansa tukea ja luottamustaan läheisiin sekä ammattiapuun.
Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua. Suoritimme aineiston analyysin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Toteutimme tutkimuksen yhteistyössä Rikosseuraamuslaitoksen alaisuudessa olevien Turun yhdyskuntaseuraamustoimiston ja Käyrän vankilan kanssa. Haastattelimme kahdeksaa ehdonalaisen valvonnan vapaudessa ja koevapaudessa olevaa henkilöä sekä vapautumassa olevaa vankia.
Tutkimuksemme keskeisimmät tulokset ja johtopäätökset osoittivat, että lainrikkojat olivat syrjäytyneet yhteiskunnasta leimautumisen ja sosiaalisen pääoman vähäisyyden vuoksi. Tärkeimpiä selviytymistekijöitä olivat läheiset sekä oman asunnon saaminen vapautuessa. Työllistymisen mahdollistaminen ja kouluttautumiseen motivoiminen parantaisivat heidän mahdollisuuksiaan ja vähentäisivät rikoksen uusimisriskiä. Lisäksi he tarvitsisivat psykososiaalista tukea elämäntapahtumiensa ja identiteettinsä työstämiseksi sekä löytääkseen uusia voimavaroja elämänlaatunsa parantamiseksi.
Työharjoitteluaikamme syksyllä 2013 Turun yhdyskuntaseuraamustoimistossa ja Turun vankilassa herätti mielenkiintomme vapautumassa olevien ja vapautuneiden vankien selviytymiseen yhteiskunnassa. Hallittuun vapautumiseen tähtäävät toimenpiteet eivät olleet riittäviä. Vuoden 2006 lakimuutoksista huolimatta vapautumisen suunnittelu ei ollut parantanut riittävästi vangin saamaa tukea ja apua käytännön asioiden järjestelyyn.
Perehdyimme teoreettisesti kohderyhmämme, lainrikkojien asemaan ja selviytymiseen yhteiskunnassa sekä leimautumisen vaikutuksiin kohderyhmän elämässä. Sosiaalinen pääoma toimi myös teoreettisena viitekehyksenä tutkiessamme heidän verkostoista saamaansa tukea ja luottamustaan läheisiin sekä ammattiapuun.
Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua. Suoritimme aineiston analyysin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Toteutimme tutkimuksen yhteistyössä Rikosseuraamuslaitoksen alaisuudessa olevien Turun yhdyskuntaseuraamustoimiston ja Käyrän vankilan kanssa. Haastattelimme kahdeksaa ehdonalaisen valvonnan vapaudessa ja koevapaudessa olevaa henkilöä sekä vapautumassa olevaa vankia.
Tutkimuksemme keskeisimmät tulokset ja johtopäätökset osoittivat, että lainrikkojat olivat syrjäytyneet yhteiskunnasta leimautumisen ja sosiaalisen pääoman vähäisyyden vuoksi. Tärkeimpiä selviytymistekijöitä olivat läheiset sekä oman asunnon saaminen vapautuessa. Työllistymisen mahdollistaminen ja kouluttautumiseen motivoiminen parantaisivat heidän mahdollisuuksiaan ja vähentäisivät rikoksen uusimisriskiä. Lisäksi he tarvitsisivat psykososiaalista tukea elämäntapahtumiensa ja identiteettinsä työstämiseksi sekä löytääkseen uusia voimavaroja elämänlaatunsa parantamiseksi.