Ilmanvaihdon paloturvallisuus : kuristimen käyttö ilmanvaihdon savurajoituksessa ja kuristin ehto
Nissilä, Jukka (2022)
Nissilä, Jukka
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022091320101
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022091320101
Tiivistelmä
Savurajoittimena käytettävää kuristinta on totuttu käyttämään ilmanvaihtolaitosten paloturvallisuuslaitteena Suomessa ja ilmanvaihtolaitoksia koskevat paloturvallisuusohjeet on laadittu suotuisaksi kuristimen käytölle. Kuristinta koskevat paloturvallisuusohjeet toimivat lähtökohtana muiden paloturvallisuusratkaisujen käytölle, kuten palopelti. Paloturvallisuusohjeet osaltaan myös estävät muiden savurajoitusratkaisujen käytön yleistymisen ja kehityksen, koska niiden käytölle ei ole määritetty vastaavaa raja-arvoa kuin kuristimelle annettu kuristin ehto. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kuristimen tausta, miten kuristin on kehittynyt, kuinka kuristimen käyttöön on päädytty ja mihin kuristin ehto perustuu? Opinnäytetyössä myös testattiin, kuinka kuristin toimii savurajoittimena. Opinnäytetyöllä ei ollut työn teettäjää vaan se tehtiin täysin opinnäytetyön laatijan omana toimeksiantona.
Kuristimen kirjallisuusselvityksen perusteella pidetään kuristimen ja kuristin ehdon kehityksen perustana seuraavia tekijöitä: 1947 posliinisten KGA-poistoventtiileiden todettu tuottavan paine-eroa palotilanteessa. 1960 luvun alussa tiloissa käytetyt ilmanvaihtomäärät vakiintuivat. 1967 julkaistiin ensimmäinen paloluokitustiedotus, jossa ilmoitettiin ilmavirtaehto, joka vastaa nykyistä kuristin ehtoa. 1970-luvulla ilmanvaihdon paloturvallisuusohjeissa suositeltiin palopeltien sijasta käyttämään muita tunnettuja paloturvallisuusratkaisuja. Kuristimen toimivuutta savurajoittimena ei saatu varmistettua kuristimelle tehdyissä savurajoitus testeissä. Suoritetuissa savurajoitus testeissä ei havaittu kuristin ehdolla olevan vaikutusta savurajoitukseen.
Kuristimen perusteltua käyttöä savurajoittimena nykyisissä tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmissä on pidettävä vähintäänkin kyseenalaisena. Kuristimen toimintaperiaatteen vuoksi se hankaloittaa ilmanvaihdon käyttötilanteen mukaista ohjausta, vaikeuttaa ilmanvaihtolaitoksen tasapainotusta ja huonontaa ilmanvaihtolaitoksen energiatehokkuutta. Ilmanvaihtolaitoksia koskevat paloturvallisuusohjeistukset tulisi asettaa nykyisten ilmanvaihtolaitoksien toimintaa tukevalle tasolle. Ilmanvaihtolaitoksien paloturvallisuusratkaisuja tulisi kehittää tukemaan myös vaihtoehtoisia savurajoitusratkaisuja.
Kuristimen kirjallisuusselvityksen perusteella pidetään kuristimen ja kuristin ehdon kehityksen perustana seuraavia tekijöitä: 1947 posliinisten KGA-poistoventtiileiden todettu tuottavan paine-eroa palotilanteessa. 1960 luvun alussa tiloissa käytetyt ilmanvaihtomäärät vakiintuivat. 1967 julkaistiin ensimmäinen paloluokitustiedotus, jossa ilmoitettiin ilmavirtaehto, joka vastaa nykyistä kuristin ehtoa. 1970-luvulla ilmanvaihdon paloturvallisuusohjeissa suositeltiin palopeltien sijasta käyttämään muita tunnettuja paloturvallisuusratkaisuja. Kuristimen toimivuutta savurajoittimena ei saatu varmistettua kuristimelle tehdyissä savurajoitus testeissä. Suoritetuissa savurajoitus testeissä ei havaittu kuristin ehdolla olevan vaikutusta savurajoitukseen.
Kuristimen perusteltua käyttöä savurajoittimena nykyisissä tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmissä on pidettävä vähintäänkin kyseenalaisena. Kuristimen toimintaperiaatteen vuoksi se hankaloittaa ilmanvaihdon käyttötilanteen mukaista ohjausta, vaikeuttaa ilmanvaihtolaitoksen tasapainotusta ja huonontaa ilmanvaihtolaitoksen energiatehokkuutta. Ilmanvaihtolaitoksia koskevat paloturvallisuusohjeistukset tulisi asettaa nykyisten ilmanvaihtolaitoksien toimintaa tukevalle tasolle. Ilmanvaihtolaitoksien paloturvallisuusratkaisuja tulisi kehittää tukemaan myös vaihtoehtoisia savurajoitusratkaisuja.