Kolme naista matkalla menneisyyteen ja nykyisyyteen : Tutkimus valokuvamuistelusta ja voimauttavan valokuvan soveltavasta käytöstä muistisairaiden kanssa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia valokuvamuistelun ja voimauttavan valokuvan menetelmän soveltamista ja sen mahdollisuutta muistisairaille. Tarkoituksena oli omien valokuvien ja valokuvauksen kautta muistella omaa elämänhistoriaa ja pohtia niitä asioita, jotka ovat olleet elämässä tärkeitä ja merkityksellisiä. Tutkimuksen tarkoituksena oli nostaa muistisairaan itsetuntoa ja minäkuvaa valokuvien kautta ja harjoitella kykyä katsoa itseään hyväksyvästi. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka lähtökohtana oli todellisen elämän kuvaaminen. Tutkittavista pyrittiin keräämään aineistoa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ääninauhurille tallennettujen avointen haastattelujen ja havainnointipäiväkirjan avulla. Tulokset kirjattiin opinnäytetyöhön tapauksina. Kolmen itsenäisen tapauksen joukosta pyrittiin löytämään sellaisia asioita, jotka olivat kaikille yhtenäisiä ja merkittäviä, sekä analysoitiin myös eriäviä seikkoja.

Valokuvamuistelut toteutettiin katselemalla niitä valokuvia, joita kullakin kolmella tutkimukseen osallistujalla oli saatavilla. Valokuvista nousi erilaisia teemoja joiden ympärille keskustelut ja muistelut kytkeytyivät. Tärkeimmiksi asioiksi elämässä nousivat perhe ja lapset, ja näistä oli myös eniten valokuvia. Myös muut ihmissuhteet, työ ja lemmikit nousivat merkittäviksi asioiksi. Kaikille kolmelle tapaukselle yhtenäistä oli se, että vanha, mennyt aika koettiin parempana ja kaipuu sinne oli jokaisella mielessä. Uuden valokuvan suunnittelussa ja valokuvattavana olemisessa oli eroja, mutta itsensä katsominen tässä hetkessä koettiin lähes samalla tavalla. Itsestään oli helpompi havainnoida huonoja puolia kuin hyviä asioita, vaikka niitäkin lopulta löytyi.

Voimauttavan valokuvan menetelmän soveltaminen muistisairaille on hyvin haasteellista. Se vaatii huolellista suunnittelua ja aikaa. Aineiston keruussa on hyvä pyrkiä käyttämään hyödyksi mahdollisimman paljon erilaisia virikkeitä, kuten valokuvat ja musiikki, sekä selkeästi jaotella päivälle teema, jonka ympärille keskustelut rakennetaan. Merkitykselliseksi tässä tutkimuksessa eivät nousseet vain valokuvat ja muistot, vaan selkeästi toisen ihmisen läsnäolo ja kuulluksi tuleminen.

The purpose of this study was to explore the possibilities of using photography remembrance and applied method of empowering photography among elderly persons with memory disorder. The aim was, with the help of photos and photography, to remember their life history and discuss about the things that have been important and significant in their lives. This study aims to increase the self-esteem and self-image of a person with memory illness and practice the skill of seeing oneself with kind eyes. The empirical part of the thesis was based on qualitative research. The aim was to gather data as comprehensively as possible by using several data gathering methods. Data were collected with voice recorded open interviews and observation diary. The results were dealt with as cases. This study attempts to describe the similarities and differences between cases.

Photography remembrance took place by looking at those photos that each of the three participants in this study had by themselves at the moment. During photography remembrance certain themes came up, such as childhood and family, as well as conversations connected around those themes. Childhood and family were the most photographed parts that these three women had in their photo albums. Work, relationships and pets were also significant things in their lives. All three cases showed that the old, past time was seen as a better time and they all wanted to have that time back. Planning photography and being photographed were experienced in different ways, but looking at oneself in present photos was experienced almost the same. It was easier to find negative things about oneself than positive things.

This study showed that the method of empowering photography is difficult to apply to persons with memory disorder. It requires time and systematic planning. It is important to use several methods when collecting data, that utilize different senses of the elderly, for example photographs and music. It helps remembering and conversation. The whole process of photography remembrance showed that elderly people with memory disorder appreciate that someone listens to their story. Therefore, truly seeing that person became more important and significant in the process than just remembering and looking at photographs.