Solukapselointiin käytettävien biomateriaalien huokoistaminen
Neradko, Nikolai (2014)
Neradko, Nikolai
Turun ammattikorkeakoulu
2014

Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014053011000
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014053011000
Tiivistelmä
Biomateriaalien tavoite on parantaa tai korvata biologisia toimintoja. Biomateriaaleja voidaan käyttää sellaisenaan tai niihin voidaan kapseloida soluja. Kudosteknologiassa käytettävien biomateriaalien tärkeimmät ominaisuudet ovat huokoisuus ja mekaaniset ominaisuudet (kuten elastinen moduuli), joiden pitää vastata kohdekudoksia. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä huokoisuutta silikapohjaiseen biomateriaaliin ja valmistaa huokoista materiaalia solukapselointia varten.
Silikapohjaiset biomateriaalit valmistettiin sooli-geelimenetelmällä. Menetelmällä valmistettu materiaali on helposti muokattavissa ja ominaisuuksiltaan viskoelastinen. Materiaalin huokoisuutta lisättiin vaahdottamalla sekä lisäämällä huokoistajia, eli porogeenejä, jotka liuotettiin pois soluviljelyolosuhteissa. Materiaalien reologisia ominaisuuksia ja stabiilisuutta tutkittiin reometrillä.
Opinnäytetyössä valmistettujen materiaalien huokostilavuutta saatiin lisättyä moninkertaiseksi vaahdottamalla. Partikkelien liuotusmenetelmällä vaahdotettujen materiaalien huokostilavuus nousi vielä noin 1-5 % huokostilavuutta, riippuen porogeenistä ja sen pitoisuudesta. Materiaalit olivat elastiselta moduuliltaan stabiileja viiden vuorokauden ajan soluviljelyolosuhteissa. Valmistettujen materiaalien elastisten moduulien perusteella materiaaleja voidaan käyttää esimerkiksi lihassolujen kapseloinnissa.
Silikapohjaiset biomateriaalit valmistettiin sooli-geelimenetelmällä. Menetelmällä valmistettu materiaali on helposti muokattavissa ja ominaisuuksiltaan viskoelastinen. Materiaalin huokoisuutta lisättiin vaahdottamalla sekä lisäämällä huokoistajia, eli porogeenejä, jotka liuotettiin pois soluviljelyolosuhteissa. Materiaalien reologisia ominaisuuksia ja stabiilisuutta tutkittiin reometrillä.
Opinnäytetyössä valmistettujen materiaalien huokostilavuutta saatiin lisättyä moninkertaiseksi vaahdottamalla. Partikkelien liuotusmenetelmällä vaahdotettujen materiaalien huokostilavuus nousi vielä noin 1-5 % huokostilavuutta, riippuen porogeenistä ja sen pitoisuudesta. Materiaalit olivat elastiselta moduuliltaan stabiileja viiden vuorokauden ajan soluviljelyolosuhteissa. Valmistettujen materiaalien elastisten moduulien perusteella materiaaleja voidaan käyttää esimerkiksi lihassolujen kapseloinnissa.