Kaverille Kanssa - Bro Code : Näyttelijänohjaus lyhytelokuvassa

Abstract

Opinnäytetyöni koostuu taiteellisesta tuotanto-osasta sekä kirjallisesta osasta. Tuotanto-osa on 13-minuuttinen lyhytelokuva Kaverille Kanssa – Bro Code. Ohjaamani lyhytelo-kuva on kevyitäkin hetkiä sisältävä draamallinen teos joka seuraa pienen kaveriporukan välienselvittelyä hotelli-illan aikana.

Kirjallisessa osuudessa tutustun erityisesti näyttelijänohjaukseen. Tutkin näyttelijänohjausta jo käsikirjoitusvaiheesta lähtien roolituksen näkökulmasta, lopulliseen tuotokseen asti. Tavoitteenani oli tuoda käsikirjoituksen neljä erilaista hahmoa eloon uskottaviksi henkilöiksi.

Suurimpana tavoitteenani oli oppia ja löytää itselleni uusia työkaluja näyttelijänohjaukseen. Hain myös itseluottamusta ohjaajana erilaisten näyttelijäpersoonien kanssa työs-kentelyyn. Projektin aikana tutkin kuinka paljon lukemaani näyttelijänohjauksen teoriaa voi tuoda suoraan käytäntöön tekniikoiden kautta. Tulin siihen tulokseen, että ainakin minulle tärkein väline on aito läsnäolo ja rehellinen vuorovaikutussuhteen luominen näyttelijöihin ihmisinä.

This Bachelor’s thesis consists of two parts, the actual production and the written report on the production where I studied directing actors in a short film.

The production part is a 13-minute short movie Kaverille Kanssa – Bro Code. Bro Code, a drama with some humor in it. It is about a group of friends getting together to spend an evening in a hotel. The evening does not go as planned and drama ensues.

In the theoretical part I studied directing from the point of view of directing actors. I started from breaking down the script to casting, and continued all the way to the finished product. My objective was to bring life into four different characters and direct the actors to portray the characters believably.

The biggest aim for me was to learn and find new tools for directing actors. I tried to gain confidence in myself as a director and in working with different actor personalities. During the project I worked out how much of the theory I have studied on the subject was easily usable in different situations, and how to use directing techniques. The final conclusion, at least for me, was that the greatest tool is to be present and honest in every interaction and to create a real relationship with the actors as fellow human beings.