Vanhempien kokemuksia ryhmäneuvolatoiminnasta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää vanhempien kokemuksia ryhmäneuvolasta. Tavoitteena oli selvittää miten vanhemmat hyötyvät ryhmäneuvolasta sekä kerätä kehitysehdotuksia ryhmäneuvolatoiminnalle.

Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää, mutta myös kvalitatiivista menetelmää avointen kysymysten osalta. Kyselyn kohderyhmä oli Porin perustuvakeskuksen lastenneuvolat. Kysely toteutettiin Viikkarin, Koivulan, Länsi-Porin ja Ulvilan lastenneuvoloissa. Kyselyyn vastasi 32 ryhmäneuvolaan osallistunutta vanhempaa. Vastausprosentti oli 63. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällönanalyysilla ja strukturoidut kysymykset tilastollisin menetelmin.

Tutkimustuloksista ilmeni, että suurin osa vanhemmista suhtautui positiivisesti ryhmäneuvolatoimintaan. Lähes kaikki vanhemmat kokivat, että ryhmäneuvola vastasi heidän odotuksiinsa. Vanhempien mielestä suurin hyöty oli muiden samanlaisessa elämäntilanteessa olevien vanhempien tapaamien ja vertaistuen saanti. Vanhempien ajatukset ryhmäneuvolan kehittämisestä poikkesivat paljon toisistaan. Samansuuntaisia vastauksia kuitenkin tuli siitä, että toivottiin saman ryhmän tapaavan myöhemmässä vaiheessa uudelleen neuvolan järjestämissä tapaamisissa. Suurin osa vanhemmista kuitenkin koki, että ryhmäneuvola toimii hyvin sellaisenaankin.

Jatkotutkimuksina voisi selvittää millaisia kokemuksia terveydenhoitajilla on ryhmäneuvolasta ja millaisia valmiuksia he kokevat omaavansa ryhmäneuvolan järjestämiseen.

The purpose of this thesis was to analyse parents’ experiences of group meetings in child health care. The aim was to examine how parents benefit from these groups and to collect ideas how the group could be developed further.

Both quantitative research were used in this study; statistic analysis was used on structured questions and qualitative content analysis was used to analyse open-ended questions. The target group for the inquiry included child health clinics situated in Pori area. The inquiry was carried out in the child health clinics of Viikkari, Koivula, Länsi-Pori ja Ulvila. The inquiry was answered by 32 parents, which had taken part in a parental group organised by local child health clinic. Hence the response rate was 63.

According to the results, most of the parents had positive attitude towards parental groups. Almost all of them experienced, that the parental groups came up to their expectations. According to the parents, the biggest advantage was the chance to meet other parents in the same life situation. The majority of the parents also felt that they received peer support, while the minority felt the opposite. When it came to developing the parental groups, the parents had variety of different ideas. Several parents had an idea that the same group would meet again later in a gathering organised by the child health clinic. However, most parents thought the current concept of parental groups works out well.

Next step could be to sort out public health nurses’ experiences on parental groups and readiness they feel they possess to organise a parental group meeting.