Rehdit, häjyt ja kierät - : Henkilöhahmon luomisen ero elokuvan ja pitkän sarjakuvatarinan välillä
Talvitie, Jaakko (2014)
Talvitie, Jaakko
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014053011103
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014053011103
Tiivistelmä
Kirjoitin opinnäytetyökseni 72-sivuisen sarjakuvan. Teoksen nimi on ”Rehdit, Häjyt ja Kierät” ja se pohjautuu lautapeliin, jonka tarinan ja muun tekstillisen sisällön olin aiemmin kirjoittanut. Sarjakuvan aikataulu oli tiukka ja päätin käyttää apunani dramaturgian tunneilla saanutta oppiani, että saisin kirjan kirjoitettua ajoissa piirtäjälle ja se saataisiin myyntiin isänpäiväksi. Sarjakuva on Asterixin ja Lucky Luken tyylinen huumorilla varustettu seikkailu ja pyrin käyttämään työssäni mahdollisimman paljon dramaturgisia keinoja.
Tutkin työssäni miten henkilöhahmojen rakentaminen sarjakuvassa poikkeaa elokuvan henkilöhahmojen rakentamisesta. Voiko dramaturgisia keinoja hyödyntää sarjakuvassa tai voiko niitä soveltaa sarjakuvan teossa. Tutkimukseni kohdistuu pitkiin sarjakuvatarinoihin, koska lyhyet sarjakuva stripit perustuvat enemmän vitsiin ja oivallukseen kuin henkilöhahmon draamalliseen kehitykseen. Tyylillisesti tutkin tasaisesti surersankarisarjakuvia, huumorisarjakuvia ja lännensarjakuvaa.
Dramaturgian opit tulivat todella hyödyksi, koska niiden avulla pystyin kehittämään henkilöhahmot, joiden pohjalta taas rakentui tarina. Huomasin, että tietyt asiat minun olisi pitänyt muuttaa tarinasta, jos tästä olisi tullut kirjasarja. Elokuvat ovat aina itsenäisiä omia teoksiaan, kun taas sarjakuvat ovat jatkumo, joka täytyy ottaa huomioon henkilöhahmojen käytössä. Opin, että sarjakuvan voi rakentaa dramaturgisilla keinoilla sarjakuvan tyylilajista riippuen ja samalla huomasin, että myös elokuvia on tehty sarjakuvallisin keinoin.
Tutkin työssäni miten henkilöhahmojen rakentaminen sarjakuvassa poikkeaa elokuvan henkilöhahmojen rakentamisesta. Voiko dramaturgisia keinoja hyödyntää sarjakuvassa tai voiko niitä soveltaa sarjakuvan teossa. Tutkimukseni kohdistuu pitkiin sarjakuvatarinoihin, koska lyhyet sarjakuva stripit perustuvat enemmän vitsiin ja oivallukseen kuin henkilöhahmon draamalliseen kehitykseen. Tyylillisesti tutkin tasaisesti surersankarisarjakuvia, huumorisarjakuvia ja lännensarjakuvaa.
Dramaturgian opit tulivat todella hyödyksi, koska niiden avulla pystyin kehittämään henkilöhahmot, joiden pohjalta taas rakentui tarina. Huomasin, että tietyt asiat minun olisi pitänyt muuttaa tarinasta, jos tästä olisi tullut kirjasarja. Elokuvat ovat aina itsenäisiä omia teoksiaan, kun taas sarjakuvat ovat jatkumo, joka täytyy ottaa huomioon henkilöhahmojen käytössä. Opin, että sarjakuvan voi rakentaa dramaturgisilla keinoilla sarjakuvan tyylilajista riippuen ja samalla huomasin, että myös elokuvia on tehty sarjakuvallisin keinoin.