Rehdit, häjyt ja kierät - : Henkilöhahmon luomisen ero elokuvan ja pitkän sarjakuvatarinan välillä

Abstract

Kirjoitin opinnäytetyökseni 72-sivuisen sarjakuvan. Teoksen nimi on ”Rehdit, Häjyt ja Kierät” ja se pohjautuu lautapeliin, jonka tarinan ja muun tekstillisen sisällön olin aiemmin kirjoittanut. Sarjakuvan aikataulu oli tiukka ja päätin käyttää apunani dramaturgian tunneilla saanutta oppiani, että saisin kirjan kirjoitettua ajoissa piirtäjälle ja se saataisiin myyntiin isänpäiväksi. Sarjakuva on Asterixin ja Lucky Luken tyylinen huumorilla varustettu seikkailu ja pyrin käyttämään työssäni mahdollisimman paljon dramaturgisia keinoja.

Tutkin työssäni miten henkilöhahmojen rakentaminen sarjakuvassa poikkeaa elokuvan henkilöhahmojen rakentamisesta. Voiko dramaturgisia keinoja hyödyntää sarjakuvassa tai voiko niitä soveltaa sarjakuvan teossa. Tutkimukseni kohdistuu pitkiin sarjakuvatarinoihin, koska lyhyet sarjakuva stripit perustuvat enemmän vitsiin ja oivallukseen kuin henkilöhahmon draamalliseen kehitykseen. Tyylillisesti tutkin tasaisesti surersankarisarjakuvia, huumorisarjakuvia ja lännensarjakuvaa.

Dramaturgian opit tulivat todella hyödyksi, koska niiden avulla pystyin kehittämään henkilöhahmot, joiden pohjalta taas rakentui tarina. Huomasin, että tietyt asiat minun olisi pitänyt muuttaa tarinasta, jos tästä olisi tullut kirjasarja. Elokuvat ovat aina itsenäisiä omia teoksiaan, kun taas sarjakuvat ovat jatkumo, joka täytyy ottaa huomioon henkilöhahmojen käytössä. Opin, että sarjakuvan voi rakentaa dramaturgisilla keinoilla sarjakuvan tyylilajista riippuen ja samalla huomasin, että myös elokuvia on tehty sarjakuvallisin keinoin.

As my graduation project I wrote a 72-page comic book. The book is called "Rehdit, Häjyt ja Kierät" and it is based on the board game, where the story and the rest of the contents was earlier written. The schedule of the comic book was tight and I decided to benefit from the dramaturgical skills that I had learned in my studies, in order to be able to finish the writing in time for the sketch artist, and launch it for sales before Father's Day. The style of the comic resembles the humorous and adventurous style of Asterix and Lucky Luke, and I tried to use dramaturgical methods in my work as much as possible.

In this thesis I studied how the characters in the comic differ from the construction of the characters in a film. Can dramaturgical methods be exploited in the comic, or can they be applied in making a comic book? My study was targeted at long comic stories, because short comic strips are more based on a joke than the drama development of a character. I studied the styles of super heroes, humorous cartoons and western comics similarly.

Dramaturgical skills were really helpful, because with the help of them I was able to develop the characters, which in turn served as the basis of the story. I noticed that some of the things I should have changed in the story if it had become a series of books. Movies are always independent works of their own, while comics are a continuum, which must be taken into account when using the characters. I learned that comics can be built by dramaturgical means that are at our disposal, depending on the genre of the comic book. At the same time I noticed that movies have also been made by using comic book means.