Ohjaaminen lastenosastolla hoitotyöntekijöiden kokemana – Esimerkkinä lapsimurtumapotilas

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa erään eteläsuomalaisen sairaalan lastenosaston hoitotyöntekijöiden kokemuksia lapsimurtumapotilaiden ja heidän vanhempiensa jatkohoidon ohjaamisesta. Tavoitteena oli selvittää, millaista on hoitotyöntekijöiden mielestä hyvä ohjaus. Lisäksi tavoitteena oli kartoittaa ohjauksen toteutuminen osastolla tällä hetkellä sekä mitä ohjauksen mahdolliset kehittämistarpeet.

Tässä opinnäytetyössä ohjaus rajautui koskemaan lapsimurtumapotilaan jatkohoidon ohjausta. Myös vanhempien ohjaaminen otettiin huomioon, sillä lapsipotilaiden vanhemmat ovat lastenhoitotyössä merkittävässä asemassa eikä heitä voi ohittaa. Tämän opinnäytetyön kohdeosastolla on käytössä nimenomaan lapsipotilaille suunnatut kirjalliset ohjeet sekä ylä- että alaraajamurtumista. Yksi tavoite olikin selvittää, miten hoitajat hyödyntävät näitä kirjallisia ohjeita ohjatessaan lapsimurtumapotilaita ja heidän vanhempiaan.

Tämä opinnäytetyö toteutettiin teemahaastattelulla. Opinnäytetyön kohderyhmään kuului yhdeksän lastenosaston hoitotyöntekijää, joista osa oli sairaanhoitajia ja osa lastenhoitajia. Haastatteluista saatu aineisto litteroitiin ja analysoitiin sekä teoria- että aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tulosten perusteella hoitajat kokevat ohjauksen olevan tällä hetkellä pääsääntöisesti hyvää ja sen toteutuvan hyvin samanlaisena, kuin millaiseksi he määrittelivät hyvän ohjauksen. Murtumapotilaan ohjauksessa käydään läpi murtumapotilaan hoidon tärkeät sisältöalueet, joista erityisesti kipsihoito korostui ohjauksessa. Kehittämistarpeita ohjauksessa on tulosten mukaan hoitotyöntekijöiden omien ohjaustaitojen kehittämisessä sekä ohjauskäytäntöjen yhtenäistämisessä. Jatkotutkimusehdotukseksi nousi tulosten mukaan aiheen lähestyminen lapsipotilaiden ja vanhempien näkökulmasta sekä hoitotyöntekijöiden ja lääkärien välisen yhteistyön tutkiminen.

The purpose of this thesis was to clarify what kind of experiences nurses have of the guidance of child fracture patients and their parents on a certain children’s ward. The aim was to find out what good counseling is like in nurses’ opinion, how the counseling is carried out at this moment and which needs there are for developing of counseling. In this thesis the counseling is limited to mean continuing care counseling of the child fracture patient. The counseling of children’s parents is considered also, be-cause parents are a significant part of pediatric nursing. At the target ward of this thesis there are literary nursing instructions for upper and lower limb fractures which the child patients are informed about. One aim of this thesis is to clarify how the nurses use these instructions while they counsel child fracture patients and their parents.

This thesis was executed with theme interviews in a certain children’s ward. The target group of this thesis consisted of nine nurses, of whom part was registered nurses and part was practical nurses. The data of the interviews was transcribed and analyzed by using content analysis.

According to the results of this thesis nurses experienced that the counseling is mainly good at this moment. According to the results the counseling is carried out equally to nurses’ definition of good counseling. When counseling the fracture patient nurses go through the important contents of the fracture patient’s home care. Particularly the care of plaster cast was high-lighted on counseling. According to the results there is need to develop nurses’ own counseling skills and unify nurses’ counseling conventions. According to the results there came out two propositions for follow-up re-searches. These were approaching the topic of the present thesis from the child patients’ and their parents’ point of view and research on cooperation between nurses and physicians.