Tarinasta kuvaksi : Luonto- ja valokuvaterapeuttinen prosessi päihdekuntoutuksessa
Leinonen, Jarmo (2014)
Leinonen, Jarmo
Hämeen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052810733
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052810733
Tiivistelmä
Opinnäytteeni työelämäyhteytenä toimi Mainiemen kuntoutumiskeskus. Kuntoutumiskeskus tarjoaa monipuolisia erityistason palveluja päihdekuntoutumista tarvitseville asiakkaille ja heidän läheisilleen sekä yhteistyötahoille demokraattisen yhteisökuntoutuksen keinoin.
Tutkimuksen keskeisenä tarkoituksena on kehittää ja tutkia luontoterapian ja valokuvaterapian soveltuvuutta päihdekuntoutukseen. Opinnäytetyön taustateoriana ovat toiminnalliset menetelmät päihdekuntoutuksessa. Tietoperusta pohjautuu päihdetyön teoriaan ja luonto- ja valokuvaterapian kirjallisuuteen ja niitä tarkastellaan suhteessa yksilön tapaan suhtautua eri menetelmiin.
Opinnäytetyön keskeiset tutkimusaineistot ovat valokuvaustuokion aikana otetut kuvat luonnossa, omatarina, asiakkaiden kanssa käydyt keskustelut toiminnan aikana sekä yhteinen valokuvista käyty keskustelu, johon osallistui myös asiakkaan omaohjaaja. Aineisto koottiin yhteen, purettiin ja työstettiin malliksi, jota voidaan käyttää yhtenä kuntoutumismenetelmänä päihdehuollon yhteisökuntoutumisessa. Asiakkaat kokivat valokuva- ja luontoterapiaa yhdistävän prosessin positiiviseksi ja vapauttavaksi kokemukseksi.
Tutkimuksen perusteella luontoterapia on päihdekuntoutukseen soveltuva hoitomuoto. Sen avulla pystytään rentouttamaan mielen ja kehon stressitasoa ja lisäämään hyvänolon tunnetta luontoa hyväksi käyttäen. Valokuvan käyttäminen kuntoutuksessa lisää asiakkaan itsehyväksyntää, sillä kuvia katsottaessa niistä löytyi uusia sekä vanhoja tunteita ja muistoja. Toisaalta myös eri päivinä kuvia katsottaessa ne synnyttivät erilaisia ajatuksia ja tunteita riippuen senhetkisestä olotilasta.
Valokuva- ja luontoterapian toimintamalli näyttää aineiston valossa olevan hyödyllistä erityisesti asiakkaan kuntoutusprosessin intervallijakson puolessavälissä, koska silloin asiakkaan toipuminen on jo alkanut ja siitä saatava voimaantuminen auttaa asiakasta paikantamaan oman kuntoutumisprosessin vaiheen ja tukee laitoksesta kotiin siirtymistä.
Tutkimuksen keskeisenä tarkoituksena on kehittää ja tutkia luontoterapian ja valokuvaterapian soveltuvuutta päihdekuntoutukseen. Opinnäytetyön taustateoriana ovat toiminnalliset menetelmät päihdekuntoutuksessa. Tietoperusta pohjautuu päihdetyön teoriaan ja luonto- ja valokuvaterapian kirjallisuuteen ja niitä tarkastellaan suhteessa yksilön tapaan suhtautua eri menetelmiin.
Opinnäytetyön keskeiset tutkimusaineistot ovat valokuvaustuokion aikana otetut kuvat luonnossa, omatarina, asiakkaiden kanssa käydyt keskustelut toiminnan aikana sekä yhteinen valokuvista käyty keskustelu, johon osallistui myös asiakkaan omaohjaaja. Aineisto koottiin yhteen, purettiin ja työstettiin malliksi, jota voidaan käyttää yhtenä kuntoutumismenetelmänä päihdehuollon yhteisökuntoutumisessa. Asiakkaat kokivat valokuva- ja luontoterapiaa yhdistävän prosessin positiiviseksi ja vapauttavaksi kokemukseksi.
Tutkimuksen perusteella luontoterapia on päihdekuntoutukseen soveltuva hoitomuoto. Sen avulla pystytään rentouttamaan mielen ja kehon stressitasoa ja lisäämään hyvänolon tunnetta luontoa hyväksi käyttäen. Valokuvan käyttäminen kuntoutuksessa lisää asiakkaan itsehyväksyntää, sillä kuvia katsottaessa niistä löytyi uusia sekä vanhoja tunteita ja muistoja. Toisaalta myös eri päivinä kuvia katsottaessa ne synnyttivät erilaisia ajatuksia ja tunteita riippuen senhetkisestä olotilasta.
Valokuva- ja luontoterapian toimintamalli näyttää aineiston valossa olevan hyödyllistä erityisesti asiakkaan kuntoutusprosessin intervallijakson puolessavälissä, koska silloin asiakkaan toipuminen on jo alkanut ja siitä saatava voimaantuminen auttaa asiakasta paikantamaan oman kuntoutumisprosessin vaiheen ja tukee laitoksesta kotiin siirtymistä.