Kovakudosnäytteiden dekalsifiointimenetelmien optimointi
Jalonen, Mira; Kurki, Juho (2014)
Jalonen, Mira
Kurki, Juho
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014053011092
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014053011092
Tiivistelmä
Histologia eli kudosoppi tarkastelee kudoksen morfologista rakennetta. Ihmiselimistöstä löytyy neljää eri kudostyyppiä: Lihas, tuki-, hermo- sekä epiteelikudosta. Histologian laboratoriossa tutkitaan ja käsitellään toimenpiteiden yhteydessä otettuja kudospaloja. Jotta kudosta voidaan tarkastella tarkemmin mikroskooppisesti, se täytyy ensin prosessoida histologisin menetelmin.
Dekalsifiointi on kovakudosnäytteen (luukudos) pehmentämiseen tarkoitettu prosessi, jossa kovakudosnäytteen sisältämä kalsium poistetaan kemiallisesti joko happoja tai kelatoivaa liuosta käyttämällä. Kelatoiva EDTA eli etyleenidiamiinitetraetikkahappo sitoo metalli-ioneja, etenkin kalsiumia ja magnesiumia. EDTA:n etu verrattuna muurahaishappoon ja DeCalc-liuokseen on sen kyky olla vaurioittamatta luun kudosrakenteita. Haittana on kuitenkin pitkä käsittelyaika.
Kovakudosnäytteiden dekalsifioitumista on mahdollista nopeuttaa nostamalla lämpötilaa esimerkiksi mikroaaltouunimenetelmällä. Lämpötilan nosto kuitenkin saattaa vaurioittaa käsiteltävää näytettä erityisesti happoja käytettäessä. Näytteen liiallinen lämpökäsittely heikentää myös värjäytyvyyttä sekä solumorfologiaa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia miten mikroaaltouunikäsittely vaikuttaa dekalsifioitumisen nopeuteen ja kudoksen laatuun eri dekalsifiointiliuoksissa ja lämpötiloissa. Tässä opinnäytetyössä käytettiin kolmea dekalsifiointiliuosta: EDTA:a, muurahaishappoa ja kaupallista DeCalc suolahappoliuosta. Tutkittavina lämpötiloina toimivat huoneenlämpö, +37 °C ja +50 °C. Tässä opinnäytetyössä tutkittavien kudospalojen määrä oli 54.
Tutkimustulosten mukaan kovakudosnäytteen dekalsifioitumista voitiin nopeuttaa ilman, että kudosmorfologia kärsi käyttämällä muurahaishapon ja mikroaaltouunikäsittelyn yhdistelmää, kun lämpötilaksi säädettiin + 37 °C.
Dekalsifiointi on kovakudosnäytteen (luukudos) pehmentämiseen tarkoitettu prosessi, jossa kovakudosnäytteen sisältämä kalsium poistetaan kemiallisesti joko happoja tai kelatoivaa liuosta käyttämällä. Kelatoiva EDTA eli etyleenidiamiinitetraetikkahappo sitoo metalli-ioneja, etenkin kalsiumia ja magnesiumia. EDTA:n etu verrattuna muurahaishappoon ja DeCalc-liuokseen on sen kyky olla vaurioittamatta luun kudosrakenteita. Haittana on kuitenkin pitkä käsittelyaika.
Kovakudosnäytteiden dekalsifioitumista on mahdollista nopeuttaa nostamalla lämpötilaa esimerkiksi mikroaaltouunimenetelmällä. Lämpötilan nosto kuitenkin saattaa vaurioittaa käsiteltävää näytettä erityisesti happoja käytettäessä. Näytteen liiallinen lämpökäsittely heikentää myös värjäytyvyyttä sekä solumorfologiaa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia miten mikroaaltouunikäsittely vaikuttaa dekalsifioitumisen nopeuteen ja kudoksen laatuun eri dekalsifiointiliuoksissa ja lämpötiloissa. Tässä opinnäytetyössä käytettiin kolmea dekalsifiointiliuosta: EDTA:a, muurahaishappoa ja kaupallista DeCalc suolahappoliuosta. Tutkittavina lämpötiloina toimivat huoneenlämpö, +37 °C ja +50 °C. Tässä opinnäytetyössä tutkittavien kudospalojen määrä oli 54.
Tutkimustulosten mukaan kovakudosnäytteen dekalsifioitumista voitiin nopeuttaa ilman, että kudosmorfologia kärsi käyttämällä muurahaishapon ja mikroaaltouunikäsittelyn yhdistelmää, kun lämpötilaksi säädettiin + 37 °C.