ATP-menetelmän hyödyntäminen uimahallien pintapuhtauden seurannassa
Sarkkinen, Marita (2022)
Sarkkinen, Marita
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022091420170
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022091420170
Tiivistelmä
Uimahallit ja märkätilat ovat korkean hygienian tiloja. Allasveden tulee täyttää lainsäädännössä asetetut vaatimukset, jotta käyttäjille ei aiheutuisi terveyshaittaa. Uimahallien pintojen puhtaus vaikuttaa olennaisesti allasveden laatuun. Pintojen puhtautta on suositeltavaa varmentaa pintapuhtausnäytteillä, mutta lainsäädäntö ei velvoita toimijoita pintapuhtausnäytteiden ottoon. Vaikka pinnat vaikuttaisivat silmämääräisesti puhtailta, niillä voi olla mikrobeja ja biofilmiä, joita ei voi aistinvaraisesti havaita. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin Päijät-Hämeen alueella sijaitsevien uimahallien ja kylpylöiden pintapuhtauden tasoa. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2022. Aineistona olivat ATP-menetelmällä ja pintasivelymenetelmällä saadut pintapuhtaustulokset. Tulosten avulla selvitettiin, ovatko kohteiden puhdistustoimet riittäviä. Pintasivelymenetelmällä otetuista näytteistä määritettiin laboratoriossa Pseudomonas aeruginosa, aerobiset kokonaisbakteerit, hiivat ja homeet. Tutkimuksen ohella toimijoita ohjeistettiin luminometrin käytöstä sekä pintapuhtausseurannan merkityksestä. Pintapuhtausnäytteenoton lisäksi tulosten kirjaamisella on suuri merkitys. Säännöllisen dokumentoinnin ja kirjausten pohjalta laaditun trendiseurannan avulla havaitaan ajoissa, jos pintapuhtauden taso heikkenee. Tällöin voidaan ajoissa reagoida ja ennaltaehkäistä mahdollisia terveyshaittoja. Yhdestäkään uimahallista tai kylpylästä ei löytynyt Pseudomonas aeruginosa- bakteeria. Myös hiivoja ja homeita löydettiin vain yksittäisistä näytteenottopisteistä. Kokonaismikrobien ja ATP-mittausten perusteella useimmissa uimahalleissa pintapuhtaus ei ollut vaaditulla tasolla. Tutkimuksen yhteydessä kävi ilmi, että useassa toimipaikassa pintapuhtausnäytteiden kirjaaminen oli puutteellista. Puhtaanapidosta vastaavat henkilöt kokivat, ettei heillä ole riittävästi aikaa tilojen puhdistamiseen. Biofilmi koettiin haasteelliseksi poistaa ja pintojen puhtaanapitoon toivottiin neuvoja ja ohjeita. Vain osa toimipaikoista edellyttää puhtaanapidosta vastaavilta henkilöiltä uima-allas ja märkätilojen hygieniaosaamiskoulutuksen ja -testin. ATP-menetelmä osoittautui hyväksi menetelmäksi varmentaa pintojen puhtautta. Hyviin tuloksiin pääseminen voi toimijoista tuntua mahdottomalta, mutta mikäli pinnat ja materiaalit ovat hyväkuntoisia ja siivousta tehostetaan, on hyviin tuloksiin mahdollista päästä.