”Minäkin olen erityinen!” −Työkirja ADHD-oireisten lasten ja nuorten sisarusten tukemiseen

Abstract

Opinnäytetyön avulla kartoitettiin ADHD-oireisten lasten ja nuorten sisarusten tukemista. Opinnäytetyö oli toiminnallinen ja pureutui sisarusten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ADHD-perheissä. Tavoitteena oli toteuttaa sisaruksille suunnattu työkirja ”Minäkin olen erityinen!”, jonka avulla sisarukset saavat tietoa ADHD-oirekuvasta ja tulevat kuulluiksi niin palveluissa kuin myös kotona. Lisäksi vertaisuudella oli työkirjassa tärkeä rooli. ADHD-liitto toimi opinnäytetyön tekijän työelämäyhteytenä tukien ja neuvoen toteutusta. ADHD-oireisten sisaruksiin liittyvää tietoperustaa oli vain vähän tarjolla, mikä jo omalta osaltaan paljasti puutteen sisarusten tukemisessa. Tutkimustiedon lisäksi tietoa kerättiin anonyymillä kyselyllä, johon vastauksia saatiin 65 vanhemmalta. Kysely jaettiin sähköisenä ja sisälsi 11 kysymystä, joista seitsemän oli monivalintakysymyksiä ja neljä avointa. Kyselyllä selvitettiin työkirjan teemoja ja aihealueita perheiden näkökulmasta. ADHD oirekuvana tunnistetaan jo paremmin tietoisuuden kasvaessa, ja ADHD on noussut lasten ja nuorten mielenterveysongelmissa yleisimmäksi päädiagnoosiksi. Samaan aikaan kuitenkin ADHD:n merkitystä sisarusten elämään ja hyvinvointiin ei ole huomioitu riittävästi tukitoimia mietittäessä. Monien tutkimusten mukaan ADHD-perheen oireettomilla sisaruksilla on suurentunut riski mielenterveysongelmiin, kuten masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen. Vanhemmille tehdyn kyselyn vastaukset tukivat tutkimusten tuloksia. Monissa perheissä sisarukset olivat jääneet täysin vaille tukea ja tietoa tai tuki oli pelkästään vanhempien varassa. Tärkeimmiksi aiheiksi sisaruksille oirekuvasta vanhemmat nimesivät aistin- ja tunnesäätelyn pulmat sekä uhmakkuuden. Sisarukset jäävät usein tukitoimissa pimentoon huomion ollessa oireisessa ja vanhemmissa. Tämä on suuri puute hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa tulevaisuus kuuluu lapsille. Työkirja tietoteksteineen ja tehtävineen toimii hyvänä keskustelun virittäjänä niin vertaisryhmissä kuin kahden keskenkin. Työkirjan avulla sisarukset pääsevät pohtimaan minuuttaan ja sisaruuttaan erityisperheessä. Sekä ammattilaisten että vanhempien tulee muistaa, että kaikki lapset ja nuoret ovat erityisiä. Jos arki kuormittaa vanhempia, kuormittaa se varmasti myös perheen lapsia. Aikuisten työ on varmistaa, että jokaisella lapsella on mahdollisuus ja oikeus kasvaa turvallisesti omaan suuntaansa omassa aikataulussaan.

The thesis was practice-based and the main focus was to examine the overall well-being of siblings of children and adolescents with ADHD. The goal was to create a workbook called “I’m special too!”, which allows the siblings to get information about ADHD symptoms and enables them to be heard. In addition, peer support played an important role in the workbook. The ADHD association acted as the workplace contact. Little research material was available, which already revealed a lack of sibling support. In addition to the research material, information was collected through a survey, which received answers from 65 parents. The anonymous survey was distributed electronically and contained 11 questions, seven of which were multiple-choice questions and four were open-ended. The questions aimed to map the workbook's themes and subject areas from the perspective of families. ADHD is better recognized, and diagnoses have increased as awareness grows. ADHD has become the most common primary diagnosis of mental health problems in children and adolescents. At the same time, however, the importance of ADHD in the lives and well-being of siblings has not been taken into account when considering support measures. Many studies show that asymptomatic siblings of ADHD families have an increased risk of developing mental health problems such as depression and anxiety. The answers to the survey for parents supported the results of the studies. For the asymptomatic siblings, the parents wanted especially peer support, information, discussion opportunities and one-on-one time. Parents named sensory and emotional regulation problems and defiance as the most important subjects of the symptom picture. Siblings are often left in the dark in support activities, while the focus is on the symptomatic children and the parents. This is a big shortcoming in a welfare society where the future belongs to children. The workbook works as a good conversation starter in peer groups as well as between two people. With the help of the workbook, the siblings get to think about themselves and their siblinghood. Both professionals and parents should remember that all children and adolescents are special and if everyday life burdens the parents, it will surely burden the children in the family as well. The adults’ task is to ensure that every child and adolescent has an opportunity and right to grow safely in their own direction and at their own pace.