Pienten lasten myötätuntoteot varhaiskasvatuksessa : kasvattaja myötätuntotekojen tukijana
Siltanen, Sanna; Kivitalo, Katriina (2022)
Siltanen, Sanna
Kivitalo, Katriina
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022100921007
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022100921007
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen työntekijöiden havaintoja alle 3-vuotiaiden lasten myötätuntoteoista varhaiskasvatuksessa. Tarkoitus oli myös selvittää työntekijöiden näkemyksiä siitä, kuinka he voivat tukea myötätuntotekoja ja myötätuntokulttuurin rakentumista. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä kasvattajien ymmärrystä ja tietämystä myötätuntoteoista ilmiönä sekä oman roolinsa merkityksestä lasten myötätuntotekojen tukijana.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Tampereen kaupungin kasvatus- ja opetuspalveluiden kanssa. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelulla, joka toteutettiin ryhmähaastatteluna. Ryhmähaastatteluun osallistui kuusi varhaiskasvatuksen työntekijää, jotka työskentelivät alle 3-vuotiaiden lasten ryhmissä. Aineiston sisällönanalyysi toteutettiin käyttäen apuna sekä aineistolähtöistä että teoriaohjaavaa analyysimenetelmää.
Opinnäytetyön tuloksista käy ilmi, että varhaiskasvatuksen arjessa jo alle kolmivuotiaat lapset tekevät toisilleen myötätuntotekoja auttaen tai lohduttaen toisiaan. Tulokset osoittavat, että kasvattajalta vaaditaan sensitiivistä läsnäoloa ja herkkyyttä havaita ja tarttua tilanteisiin, joissa myötätunnon osoittamista lasten välillä tapahtuu. Olemalla itse myötätuntoinen, mallintamalla myötätuntotekoja sekä sanoittamalla tilanteita, joissa myötätuntotekoja tehdään, kasvattaja mahdollistaa ja tukee lasten välisiä myötätuntotekoja. Jotta kaikki yhteisön jäsenet sitoutuvat myötätuntoisen toimintakulttuurin rakentamiseen, yhteisö tarvitsee yhteiset arvot, joista myötätunto on yksi. Jokaisen kasvattajan on kuitenkin itse tiedostettava, mitä myötätuntoteot ovat, jotta myötätuntokulttuurin on mahdollista laajentua koko yhteisöön.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Tampereen kaupungin kasvatus- ja opetuspalveluiden kanssa. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelulla, joka toteutettiin ryhmähaastatteluna. Ryhmähaastatteluun osallistui kuusi varhaiskasvatuksen työntekijää, jotka työskentelivät alle 3-vuotiaiden lasten ryhmissä. Aineiston sisällönanalyysi toteutettiin käyttäen apuna sekä aineistolähtöistä että teoriaohjaavaa analyysimenetelmää.
Opinnäytetyön tuloksista käy ilmi, että varhaiskasvatuksen arjessa jo alle kolmivuotiaat lapset tekevät toisilleen myötätuntotekoja auttaen tai lohduttaen toisiaan. Tulokset osoittavat, että kasvattajalta vaaditaan sensitiivistä läsnäoloa ja herkkyyttä havaita ja tarttua tilanteisiin, joissa myötätunnon osoittamista lasten välillä tapahtuu. Olemalla itse myötätuntoinen, mallintamalla myötätuntotekoja sekä sanoittamalla tilanteita, joissa myötätuntotekoja tehdään, kasvattaja mahdollistaa ja tukee lasten välisiä myötätuntotekoja. Jotta kaikki yhteisön jäsenet sitoutuvat myötätuntoisen toimintakulttuurin rakentamiseen, yhteisö tarvitsee yhteiset arvot, joista myötätunto on yksi. Jokaisen kasvattajan on kuitenkin itse tiedostettava, mitä myötätuntoteot ovat, jotta myötätuntokulttuurin on mahdollista laajentua koko yhteisöön.