Hangon kaupungin ikäihmisten etäjumpan toimintamallin kehittäminen
Grundström, Krista (2022)
Grundström, Krista
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022101121074
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022101121074
Tiivistelmä
Väestön ikääntyessä liikunnan positiivinen merkitys ja sen terveyttä ja toimintakykyä edistävät vaikutukset ovat nousseet yhä tärkeämmiksi yhteiskunnallisiksi tavoitteiksi. Liikunnan monet terveyshyödyt mahdollistavat ikäihmisten itsenäisen toiminnan omassa kodissaan pidempään ja vähentävät ikääntymisen myötä kasvavaa ulkopuolisen avun tarvetta. Monipuolinen liikunta sekä säännölliset tasapaino- ja lihaskuntoharjoitukset ovat avaintekijöitä ikäihmisen toimintakyvyn ylläpidossa. Digitaalisesti saatavilla oleva etäjumppa auttaa hyödyntämään vähäisiä resursseja ja voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti kaikkien kannalta.
Kehittämistyön tavoitteena oli rakentaa asiakaskokemuksen pohjalta ikäihmisten etäjumppamallia, jota voidaan jatkossa hyödyntää ja vakiinnuttaa yhdeksi kunnan vakituiseksi palveluksi. Kehittämistyö toteutettiin yhdessä sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa. Tarkoituksena oli kuvata Hangon kaupungin etäjumppakokeilua ennalta määritellyn toimintamallin pohjalta kuudelle yli 75- vuotiaalle kotona itsenäisesti asuvalle ikäihmiselle, joilla oli jonkinlaisia toimintakyvyn rajoitteita. Lisäksi tarkoituksena oli kerätä tietoa etäjumpan vaikutuksista kohderyhmäläisten arkeen, hyvinvointiin, toimintakykyyn ja digitaitoihin ja luoda täydentävä toimintamalli, jolla voidaan lieventää yksinäisyyttä ja lisätä osallisuuden tunnetta. Työssä kerättiin myös liikkumis- ja toimintakyvyn alku- ja loppumittausten perusteella tietoa, miten kymmenen viikon harjoittelu vaikutti iäkkäiden lihasvoiman ja tasapainon kehittymiseen (SPPB, käden puristusvoima sekä kaatumisvaaran arviointilomake).
Kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksen piirteitä noudattaen ja aineisto kerättiin ryhmähaastatteluiden, osallistuvan havainnoinnin ja kyselylomakkeiden avulla. Ryhmähaastatteluun osallistui kuusi ikäihmistä (N=6) ja kyselyyn vastasi kuusi ikäihmistä sekä neljä vapaaehtoista digitukihenkilöä (N=10). Saatujen tulosten yhteenvetona voitiin sanoa, että osallistuminen etäjumppaan koettiin mielekkääksi ja yksinäisyyden tunne lieveni. Ikäihmisten liikkuminen lisääntyi ja muuttui säännöllisemmäksi ja lisäksi ikäihmiset kokivat oppineensa uusia digitaitoja etäjumpaintervention aikana. Kehittämistyötä arvioitiin ja muokattiin yhteistyössä toimijoiden, ikäihmisten ja vapaaehtoisten digitukihenkilöiden kanssa etäjumppakokeilun ajan.
Saadut tulokset vastasivat asetettuja tavoitteita. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että korona-ajan haasteisiin reagoimalla voitiin kehittää poikkeusoloihin sopivaa toimintaa digitalisaatiota hyödyntäen ja näin ikäihmiset voitiin tavoittaa ja tuoda iloa ja apua yksinäisyyteen yhteisen etäjumpan avulla. Iäkkäiden tasapaino ja lihasvoima parantui ja osallistujien kokemukset ja palautteet jumpasta olivat positiivisia ja toimintaa toivottiin jatkossakin. Todettiin myös, että on tärkeää ja hyödyllistä sisällyttää ikäihmisten liikuntaharjoittelun tukeminen osaksi kunnan poikkihallinnollista yhteistyötä.
Kehittämistyön tavoitteena oli rakentaa asiakaskokemuksen pohjalta ikäihmisten etäjumppamallia, jota voidaan jatkossa hyödyntää ja vakiinnuttaa yhdeksi kunnan vakituiseksi palveluksi. Kehittämistyö toteutettiin yhdessä sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa. Tarkoituksena oli kuvata Hangon kaupungin etäjumppakokeilua ennalta määritellyn toimintamallin pohjalta kuudelle yli 75- vuotiaalle kotona itsenäisesti asuvalle ikäihmiselle, joilla oli jonkinlaisia toimintakyvyn rajoitteita. Lisäksi tarkoituksena oli kerätä tietoa etäjumpan vaikutuksista kohderyhmäläisten arkeen, hyvinvointiin, toimintakykyyn ja digitaitoihin ja luoda täydentävä toimintamalli, jolla voidaan lieventää yksinäisyyttä ja lisätä osallisuuden tunnetta. Työssä kerättiin myös liikkumis- ja toimintakyvyn alku- ja loppumittausten perusteella tietoa, miten kymmenen viikon harjoittelu vaikutti iäkkäiden lihasvoiman ja tasapainon kehittymiseen (SPPB, käden puristusvoima sekä kaatumisvaaran arviointilomake).
Kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksen piirteitä noudattaen ja aineisto kerättiin ryhmähaastatteluiden, osallistuvan havainnoinnin ja kyselylomakkeiden avulla. Ryhmähaastatteluun osallistui kuusi ikäihmistä (N=6) ja kyselyyn vastasi kuusi ikäihmistä sekä neljä vapaaehtoista digitukihenkilöä (N=10). Saatujen tulosten yhteenvetona voitiin sanoa, että osallistuminen etäjumppaan koettiin mielekkääksi ja yksinäisyyden tunne lieveni. Ikäihmisten liikkuminen lisääntyi ja muuttui säännöllisemmäksi ja lisäksi ikäihmiset kokivat oppineensa uusia digitaitoja etäjumpaintervention aikana. Kehittämistyötä arvioitiin ja muokattiin yhteistyössä toimijoiden, ikäihmisten ja vapaaehtoisten digitukihenkilöiden kanssa etäjumppakokeilun ajan.
Saadut tulokset vastasivat asetettuja tavoitteita. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että korona-ajan haasteisiin reagoimalla voitiin kehittää poikkeusoloihin sopivaa toimintaa digitalisaatiota hyödyntäen ja näin ikäihmiset voitiin tavoittaa ja tuoda iloa ja apua yksinäisyyteen yhteisen etäjumpan avulla. Iäkkäiden tasapaino ja lihasvoima parantui ja osallistujien kokemukset ja palautteet jumpasta olivat positiivisia ja toimintaa toivottiin jatkossakin. Todettiin myös, että on tärkeää ja hyödyllistä sisällyttää ikäihmisten liikuntaharjoittelun tukeminen osaksi kunnan poikkihallinnollista yhteistyötä.