Tulevaisuuden testisään vaikutus asuinkerrostalojen ylilämpenemisessä
Karttunen, Mikko (2022)
Lataukset:
Karttunen, Mikko
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022101421220
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022101421220
Tiivistelmä
Ilmastonmuutos on käynnissä, kesän hellejaksot ovat pidentyneet ja tulevat pidentymään entisestään. Tulevaisuuden rakentamisessa tulee entistä tarkemmin kiinnittää huomiota rakennuksien ylilämpenemiseen ja sen ennalta ehkäisyyn.
Tässä työssä tutkittiin asuinkerrostalon ylilämpenemistä käyttämällä tulevaisuuden testivuoden 2030 säätiedostoa ja verrattiin, kuinka laskelmat poikkeavat testivuoden 2012 säätiedoston tuloksista. Samalla verrattiin Ympäristöministeriön asetus uuden rakennuksen energiatehokkuudesta (YMa 1010 /2017) asetuksen vakioidun käytön ja vyöhykekohtaisen käytön eroavaisuuksia sisäilmaolosuhteissa. Tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon tulokset poikkeavat testivuoden 2012 ja 2030 välillä, ja saada tietoa, kuinka paljon enemmän ylilämpenemistä tapahtuu tulevaisuudessa.
Tutkimus suoritettiin dynaamisen laskennan IDA ICE -ohjelmistolla ja IFC-malli rakennettiin Autodesk MagiRoom -ohjelmistolla. Tuloksien vertailussa hyödynnettiin Microsoftin Excel-ohjelmistoa.
Tuloksena syntyi simulaatiomallit ylilämpötarkasteluun, joista toinen käyttää säätiedostona vuoden 2012 testivuotta ja toinen 2030. Työssä selvitettiin myös vakioidun ja vyöhykekohtaisen kuormituksen vaikutuksia sisäilmaolosuhteisiin. Tulokset vyöhykekohtaisella tarkastelulla antoivat paremman kuvan huoneiston todellisista sisäisistä lämpökuormituksista, jotka johtuivat käyttäjien aiheuttamasta käyttöpiikistä. Verrattaessa testivuosia 2012 ja 2030 keskenään havaittiin merkittävä kasvu ylilämpöastetuntisummassa, joka tarkoittaa tämän hetken tarkastelun riittämättömyydestä tulevien kesien hellejaksoja ajatellen. Mallin asetuksia on mahdollisuus käyttää tulevissa projekteissa.
Tuloksista käy ilmi kuinka paljon testivuodet eroavat toisistaan ja kuinka merkittävä vaikutus tulevaisuuden testisäällä on asuinkerrostalojen ylilämpö tarkasteluun. Tarkasteluajanjaksolla 1.6–31.8 huomattiin, että ero jäähdytysrajan astetuntisummassa ei johdu niinkään korkeimmista kesän lämpötiloista vaan pidempikestoisemmista hellejaksoista. Työstä saatuja tietoja voidaan käyttää asuinkerrostalojen sisäilmastosuunnitteluohjeen luomisessa.
Tässä työssä tutkittiin asuinkerrostalon ylilämpenemistä käyttämällä tulevaisuuden testivuoden 2030 säätiedostoa ja verrattiin, kuinka laskelmat poikkeavat testivuoden 2012 säätiedoston tuloksista. Samalla verrattiin Ympäristöministeriön asetus uuden rakennuksen energiatehokkuudesta (YMa 1010 /2017) asetuksen vakioidun käytön ja vyöhykekohtaisen käytön eroavaisuuksia sisäilmaolosuhteissa. Tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon tulokset poikkeavat testivuoden 2012 ja 2030 välillä, ja saada tietoa, kuinka paljon enemmän ylilämpenemistä tapahtuu tulevaisuudessa.
Tutkimus suoritettiin dynaamisen laskennan IDA ICE -ohjelmistolla ja IFC-malli rakennettiin Autodesk MagiRoom -ohjelmistolla. Tuloksien vertailussa hyödynnettiin Microsoftin Excel-ohjelmistoa.
Tuloksena syntyi simulaatiomallit ylilämpötarkasteluun, joista toinen käyttää säätiedostona vuoden 2012 testivuotta ja toinen 2030. Työssä selvitettiin myös vakioidun ja vyöhykekohtaisen kuormituksen vaikutuksia sisäilmaolosuhteisiin. Tulokset vyöhykekohtaisella tarkastelulla antoivat paremman kuvan huoneiston todellisista sisäisistä lämpökuormituksista, jotka johtuivat käyttäjien aiheuttamasta käyttöpiikistä. Verrattaessa testivuosia 2012 ja 2030 keskenään havaittiin merkittävä kasvu ylilämpöastetuntisummassa, joka tarkoittaa tämän hetken tarkastelun riittämättömyydestä tulevien kesien hellejaksoja ajatellen. Mallin asetuksia on mahdollisuus käyttää tulevissa projekteissa.
Tuloksista käy ilmi kuinka paljon testivuodet eroavat toisistaan ja kuinka merkittävä vaikutus tulevaisuuden testisäällä on asuinkerrostalojen ylilämpö tarkasteluun. Tarkasteluajanjaksolla 1.6–31.8 huomattiin, että ero jäähdytysrajan astetuntisummassa ei johdu niinkään korkeimmista kesän lämpötiloista vaan pidempikestoisemmista hellejaksoista. Työstä saatuja tietoja voidaan käyttää asuinkerrostalojen sisäilmastosuunnitteluohjeen luomisessa.