Kotihoidon esihenkilöstön työhyvinvointi digitalisoituvassa työympäristössä

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkittiin kotihoidon esihenkilöiden työhyvinvointia ja sen kehittymistä digitalisoituvassa työympäristössä. Kasvavissa määrin työpai-koilla ollaan siirtymässä digitaalisiin ratkaisuihin, joten on tärkeää tiedostaa myös se, minkälaisia vaikutuksia sillä on henkilöstön työhyvinvointiin. Työhyvinvointi on käsitteenä monelle hyvinkin yksipuolinen ja usein se ajatellaan vain fyysisen hyvinvoinnin parantamisena. Fyysinen hyvinvointi on kuitenkin vain pieni osa laajempaa kokonaisuutta, kun tarkastellaan kokonaisvaltaisesti käsitettä työhyvinvointi.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Kymsoten kotihoidon esihenkilöiden työhyvinvoinnin nykytilaa sekä työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä jatkuvasti digitalisoituvassa työyhteisössä. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja aineisto tähän kerättiin teemahaastattelun avulla. Haastatteluun osallistui yhteensä neljä esihenkilöä, jotka kaikki työskentelivät kotihoidossa Kymsoten alueella.

Etätyön lisääntymisestä on selkeästi havaittavissa sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia työhyvinvointiin. Pitkään jatkuneesta etätyöskentelystä puuttuvat lähes kokonaan työhyvinvointiin vaikuttavat tärkeät tekijät, kuten fyysinen läsnäolo, yhteiset tauot ja sosiaalisten suhteiden ylläpito. Nyt kun pandemia on jo pitkittynyt, niin työkavereiden tärkeys korostuu entisestään. Edes ajoittaisella työkavereiden fyysisellä kohtaamisella on merkittäviä vaikutuksia omalle työhyvinvoinnille ja jaksamiselle.

Tämä tutkimus osoittaa sen, että työhyvinvointi koostuu useista eri osatekijöistä, jotka ovat varsin subjektiivisia kokemuksia. Tähän vaikuttaa yksilön oma henkilökohtainen asenne sekä ajattelutapa. Työyhteisössä jokaisella on vastuu yhteisestä työhyvinvoinnista, riippumatta siitä mitä työtehtäviä tekee tai missä asemassa työskentelee. Hyvä ja kehittyvä työhyvinvointi on lopputulos hyvästä johtamisesta, joka kuuluu esihenkilön tärkeimpiin työtehtäviin.