Vieraannuttamisen tunnistaminen

Abstract

Vieraannuttamiseksi kutsutaan toimintaa eron aikana tai eron jälkeen. Tällöin toinen vanhemmista hankaloittaa lapsen ja toisen vanhemman välistä suhdetta erilaisin toimintatavoin. Nämä toimintatavat ovat vahingollisia lapsen ja vanhemman väliselle kiintymyssuhteelle. Vieraannuttamisella pyritään vaikuttamaan lapsen ajatuksiin ja asenteeseen toista vanhempaa kohtaan. Vieraannuttamista esiintyy erotilanteissa, eron jälkeen sekä/tai uuden parisuhteen aloittamisen jälkeen. Suomessa lastensuojelulain tehtävänä on turvata lapsen oikeus molempiin vanhempiin. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää vieraannuttamisen ilmenemistä ja siihen liittyviä toimintatapoja. Työn tavoitteena oli tuottaa tietoa vieraannuttamisen toimintatavoista sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille ja opiskelijoille vieraannuttamisilmiön tunnistamiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, johon aineistoa haettiin useista tietokan-noista. Lopulta katsauksen aineisto löytyi kokonaisuudessaan Janet Finna tietokannasta. Kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valittiin neljä englannin kielistä tutkimusartikkelia. Aineiston analysointiin käytettiin apuna teorialähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimustuloksista ilmeni vieraannuttamisen toimintatavoiksi: mustamaalaus, tapaamisten rajoittaminen/häiritseminen, yhteydenpitoon puuttuminen/rajoittaminen, symbolisiin yhteyksiin puuttuminen/rajoittaminen, tunnepohjainen manipulointi, informaation kulun rajoittaminen, sekalaiset keinot ja epäterve liittoutuminen. Sosiaali- ja terveysalan työkentällä kuntoutuksen ohjaajalla on tärkeä rooli vieraannuttamisen tunnistamisessa. Vieraannuttamista kohdatessaan kuntoutuksen ohjaaja osaa ohjata asiakkaat oikean palvelun piiriin, sekä eheyttää vanhemman ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta.