Lepaan kampuspuiston maisemanhoidon ja luonnon monimuotoisuuden yhdistäminen
Lähteenmäki, Reijo (2022)
Lähteenmäki, Reijo
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022102421550
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022102421550
Tiivistelmä
Lepaan kampuspuisto on historiallisesti arvokas puisto, jonka historia ulottuu ainakin 1400- luvulle ja joka nykyään palvelee sekä oppimisympäristönä että retki- ja turistikohteena. Työn tavoitteena oli kehittää ja tukea puistoalueen luonnon monimuotoisuutta hoidon ja pienimutoisen viherrakentamisen avulla. Työn tilaaja oli Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan yksikkö.
Opinnäytetyö on toiminnallinen. Työssä tarkasteltiin ja verrattiin valokuvien avulla puiston kasvillisuudessa ja ympäristössä noin 100 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia sekä analysoitiin joitakin nykyisiä näkymiä niiden pohjalta. Työssä pohdittiin myös, kuinka luonnon monimuotoisuutta voisi maisemanhoidossa tukea ja edelleen kehittää niin, että se sulautuu samalla alueen historialliseen olemukseen ja hoidettuun ympäristöön.
Suurin muutos alueella on kasvillisuuden ja sen myötä luonnon monimuotoisuuden lisääntyminen. Kartanopuutarhasta on sen 200-vuotisen olemassaolon aikana kehittynyt laaja ja monipuolinen puisto, jossa kasvilajisto on lisääntynyt ja monipuolistunut. Tämän johdosta myös esimerkiksi alueen linnusto on rikkaampi kuin tavallisessa kaupunkipuistossa keskimäärin. Aikaisemmin alue oli lähinnä viljelysmaata, jonka keskellä hautausmaa kappeleineen sijaitsi pienen metsikön suojassa. Kun aluetta alettiin kehittää puutarhaoppilaitokseksi, sen kasvi- ja eläinlajisto monipuolistui.
Puistossa biodiversiteetin taso on vuosien saatossa vaihdellut, mutta se on kuitenkin kehittynyt suotuisaan suuntaan. Keskeisiä keinoja sen tukemiseksi ja edelleen kehittämiseksi ovat erityisesti lahopuiden lisääminen, vanhojen puiden suosiminen ja kukkivien kasvien lisääminen eri muodoissaan. Myös hoitokertojen harventaminen ja hoitotason keventäminen osassa puistoa tukee biodiversiteetin lisääntymistä. Historically valuable Lepaa Campus Park goes back to at least the 1400s. Today it serves simultaneously as a learning environment and destination for tourists or excursions. The aim of this work was to develop and support biodiversity in the park area through maintenance and small-scale landscape construction. The work has been commissioned by Lepaa campus of the Häme University of Applied Sciences.
The thesis is functional. Photographs were used to examine and compare changes in the park’s vegetation and surroundings over the duration of about a century, analyzing some of the current views that are based on them. The work also considered how biodiversity could be supported and further developed in landscape maintenance so that it will blend better with the historical nature of the region and the managed environment.
The biggest change in the area is the increase in vegetation, bringing with it biodiversity. During its 200-year existence, Lepaa’s Manor Garden has developed into a vast and versatile park containing increased and diversified plant species. One consequence of this is that the region’s bird population is above the average of that of an ordinary urban park in terms of variety. Lepaa’s area was formerly agricultural farmland with, placed within the sheltered by a small forest, a cemetery and chapel located within it. As the horticultural college was established there, the plant and animal species diversified.
Although the degree of biodiversity in the park has fluctuated over the years it has generally developed in a favourable direction. Significant means of supporting and advancing this are particularly the addition of decaying trees along with a preference for old trees and the addition of flowering plants in their various forms. Reducing the intensity and frequency of maintenance in part of the park also contributes to an increase in biodiversity.
Opinnäytetyö on toiminnallinen. Työssä tarkasteltiin ja verrattiin valokuvien avulla puiston kasvillisuudessa ja ympäristössä noin 100 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia sekä analysoitiin joitakin nykyisiä näkymiä niiden pohjalta. Työssä pohdittiin myös, kuinka luonnon monimuotoisuutta voisi maisemanhoidossa tukea ja edelleen kehittää niin, että se sulautuu samalla alueen historialliseen olemukseen ja hoidettuun ympäristöön.
Suurin muutos alueella on kasvillisuuden ja sen myötä luonnon monimuotoisuuden lisääntyminen. Kartanopuutarhasta on sen 200-vuotisen olemassaolon aikana kehittynyt laaja ja monipuolinen puisto, jossa kasvilajisto on lisääntynyt ja monipuolistunut. Tämän johdosta myös esimerkiksi alueen linnusto on rikkaampi kuin tavallisessa kaupunkipuistossa keskimäärin. Aikaisemmin alue oli lähinnä viljelysmaata, jonka keskellä hautausmaa kappeleineen sijaitsi pienen metsikön suojassa. Kun aluetta alettiin kehittää puutarhaoppilaitokseksi, sen kasvi- ja eläinlajisto monipuolistui.
Puistossa biodiversiteetin taso on vuosien saatossa vaihdellut, mutta se on kuitenkin kehittynyt suotuisaan suuntaan. Keskeisiä keinoja sen tukemiseksi ja edelleen kehittämiseksi ovat erityisesti lahopuiden lisääminen, vanhojen puiden suosiminen ja kukkivien kasvien lisääminen eri muodoissaan. Myös hoitokertojen harventaminen ja hoitotason keventäminen osassa puistoa tukee biodiversiteetin lisääntymistä.
The thesis is functional. Photographs were used to examine and compare changes in the park’s vegetation and surroundings over the duration of about a century, analyzing some of the current views that are based on them. The work also considered how biodiversity could be supported and further developed in landscape maintenance so that it will blend better with the historical nature of the region and the managed environment.
The biggest change in the area is the increase in vegetation, bringing with it biodiversity. During its 200-year existence, Lepaa’s Manor Garden has developed into a vast and versatile park containing increased and diversified plant species. One consequence of this is that the region’s bird population is above the average of that of an ordinary urban park in terms of variety. Lepaa’s area was formerly agricultural farmland with, placed within the sheltered by a small forest, a cemetery and chapel located within it. As the horticultural college was established there, the plant and animal species diversified.
Although the degree of biodiversity in the park has fluctuated over the years it has generally developed in a favourable direction. Significant means of supporting and advancing this are particularly the addition of decaying trees along with a preference for old trees and the addition of flowering plants in their various forms. Reducing the intensity and frequency of maintenance in part of the park also contributes to an increase in biodiversity.