Miten eläkevakuutuksen käy velkajärjestelyssä?
Naapuri, Rita (2022)
Naapuri, Rita
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022102421547
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022102421547
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten yksityishenkilön eläkevakuutukselle tapahtuu velkajärjestelyssä. Tuleeko se realisoida velkojen maksuun, vai voiko velallinen säilyttää sen itsellään velkajärjestelyn jälkeenkin? Velkajärjestely on käräjäoikeuden tai muun tuomioistuimen myöntämä viimeinen keino yksityishenkilölle järjestellä velat. Viimeinen keino tarkoittaa sitä, että kaikki muut mahdolliset keinot velkojen maksamiseksi tai järjestelemiseksi on pitänyt selvittää ennen velkajärjestelyhakemuksen tekemistä. Yksityishenkilöillä voi olla samaan aikaan säästettynä vapaaehtoista eläkevakuutusta, jonka takaisinnosto on tarkkaan määritelty sopimuksessa. Velkajärjestely ei pääsääntöisesti täytä vapaaehtoisen eläkevakuutuksen takaisinnostoehtoa.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten tuomioistuimet ovat tehneet päätöksiä yksityishenkilön eläkevakuutusta koskien velkajärjestelyssä. Eläkevakuutuksen realisoiminen velkajärjestelyssä tarkoittaisi käytännössä sitä, että säästetty summa käytettäisiin yksityishenkilön velkojen maksuun velkajärjestelyn aikana. Yksityishenkilön tuloista ja varallisuudesta sekä niiden käyttämisestä velkojen suorittamiseksi velkajärjestelyssä on määritelty velkajärjestelylain 2 luvun 5 §:ssä.
Tutkimus on toteutettu laintulkinnan menetelmällä, jossa sananmukaisesti tulkitaan lakia ja sitä, miten lainsäätäjä on sen tarkoittanut. Korkein oikeus on lähimpänä lainsäätäjää ja sen päätökset toimivat opasteina alemmille tuomioistuimille. Laintulkinnalla tehdään päätelmiä laista ja arvioidaan miten lainkäyttäjät ovat sen perusteella tehneet päätöksiä.
Tutkimuksessa käydään läpi yleisesti velkajärjestely ja siihen kuuluvat osa-alueet. Tarkoituksena on antaa yleiskuva velkajärjestelyn kulusta ja siihen kuuluvista osa-alueista ja siitä, miten niitä katsotaan tässä oikeudellisessa menettelyssä. Tutkimukseen on valittu kuusi hovioikeuden päätöstä, joita vertaillaan keskenään ja arvioidaan, miten johdonmukaisesti ne on tehty, kun tarkastellaan velkajärjestelylain 2 luvun 5 §:ää sekä korkeimman oikeuden purkupäätöstä 2001:89 koskien eläkevakuutuksen realisoimista velkajärjestelyssä.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten tuomioistuimet ovat tehneet päätöksiä yksityishenkilön eläkevakuutusta koskien velkajärjestelyssä. Eläkevakuutuksen realisoiminen velkajärjestelyssä tarkoittaisi käytännössä sitä, että säästetty summa käytettäisiin yksityishenkilön velkojen maksuun velkajärjestelyn aikana. Yksityishenkilön tuloista ja varallisuudesta sekä niiden käyttämisestä velkojen suorittamiseksi velkajärjestelyssä on määritelty velkajärjestelylain 2 luvun 5 §:ssä.
Tutkimus on toteutettu laintulkinnan menetelmällä, jossa sananmukaisesti tulkitaan lakia ja sitä, miten lainsäätäjä on sen tarkoittanut. Korkein oikeus on lähimpänä lainsäätäjää ja sen päätökset toimivat opasteina alemmille tuomioistuimille. Laintulkinnalla tehdään päätelmiä laista ja arvioidaan miten lainkäyttäjät ovat sen perusteella tehneet päätöksiä.
Tutkimuksessa käydään läpi yleisesti velkajärjestely ja siihen kuuluvat osa-alueet. Tarkoituksena on antaa yleiskuva velkajärjestelyn kulusta ja siihen kuuluvista osa-alueista ja siitä, miten niitä katsotaan tässä oikeudellisessa menettelyssä. Tutkimukseen on valittu kuusi hovioikeuden päätöstä, joita vertaillaan keskenään ja arvioidaan, miten johdonmukaisesti ne on tehty, kun tarkastellaan velkajärjestelylain 2 luvun 5 §:ää sekä korkeimman oikeuden purkupäätöstä 2001:89 koskien eläkevakuutuksen realisoimista velkajärjestelyssä.