Päihdekuntoutujien kokemuksia kuntoutumista tukevista tekijöistä
Kolari, Elmo (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022103021713
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022103021713
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa päihdekuntoutujien kokemuksia heidän kuntoutumistaan ja voimavarojaan tukevista tekijöistä. Tavoitteena oli saada uutta tietoa päihdekuntoutuksesta, jotta laitospäihdekuntoutusta pystyttäisiin kehittämään yhä asiakaslähtöisemmäksi. Tutkimusaineiston muodostivat yhdeksän (N=9) vapaaehtoista, Minnesota-mallin mukaisessa laitospäihdekuntoutuksessa olevaa eri-ikäistä aikuista henkilöä. Aineisto kerättiin ryhmämuotoisilla teemahaastatteluilla sekä yksilöllisellä kirjoitustehtävällä. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällön analyysilla. Opinnäytetyön yhteistyökumppanina toimi päihdekuntoutusyksikkö Maivita Oy.
Opinnäytetyön tuloksista ilmeni, että perhe ja läheiset olivat usein merkittävässä osassa kuntoutujien hoitoon hakeutumisvaiheessa. Osalla suhde perheeseen oli kuitenkin jäänyt etäiseksi. Vertaistuki koettiin olennaiseksi osaksi kuntoutumisprosessia. Olennaista vertaistuessa oli säännöllisyys ja jatkuvuus. Kuntoutujat kokivat, että heidän oli helpompi reflektoida omia tunnetilojaan vertaisten kanssa. Lisäksi vertaisryhmistä sai uusia ihmissuhteita ja jopa ystäviä.
Kuntoutujat kaipasivat arkeensa sekä rauhoittumista että mielekästä tekemistä, joista esille nousivat erityisesti liikunta, luova toiminta sekä luonnon merkitys. Myös pysähtyminen ja omille ajatuksille ajan varaaminen päivittäin koettiin tärkeänä. Useat kuntoutujat kokivat hengellisyyden tärkeänä kuntoutusta tukevana tekijänä. Sitä kuvattiin mielentilaksi, johon liittyi tahto olla rikkomatta omatuntoaan vastaan, rehellisyys ja vastuun kantaminen omasta elämästään.
Jatkossa voidaan pohtia, voisiko vertaistukiryhmiä toteuttaa toiminnallisemmalla tavalla – useat kuntoutujat kokivat aloitekyvyttömyyttä suhteessa liikuntaan, jolloin esimerkiksi metsäretkenä toteutettu vertaistapaaminen voisi lisätä hyvinvointia monella eri osa-alueella. Palvelujen löytäminen ja saaminen koettiin haastavaksi, joten hoitolaitoksen jatkohoitoon voisi sisältyä jatkossa vielä vahvempi sosiaaliohjaus, jota voisi toteuttaa esimerkiksi hoitolaitoksen oma sosionomi. Yhteistyötä on tärkeää tehdä myös kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Jatkossa voisi tutkia sitä, miten päihdekuntoutuksen hoitopolut toteutuvat alueittain, jotta päihdekuntoutus toteutuisi mahdollisimman tasapuolisesti riippumatta kuntoutujan taustasta tai asuinpaikasta.
Opinnäytetyön tuloksista ilmeni, että perhe ja läheiset olivat usein merkittävässä osassa kuntoutujien hoitoon hakeutumisvaiheessa. Osalla suhde perheeseen oli kuitenkin jäänyt etäiseksi. Vertaistuki koettiin olennaiseksi osaksi kuntoutumisprosessia. Olennaista vertaistuessa oli säännöllisyys ja jatkuvuus. Kuntoutujat kokivat, että heidän oli helpompi reflektoida omia tunnetilojaan vertaisten kanssa. Lisäksi vertaisryhmistä sai uusia ihmissuhteita ja jopa ystäviä.
Kuntoutujat kaipasivat arkeensa sekä rauhoittumista että mielekästä tekemistä, joista esille nousivat erityisesti liikunta, luova toiminta sekä luonnon merkitys. Myös pysähtyminen ja omille ajatuksille ajan varaaminen päivittäin koettiin tärkeänä. Useat kuntoutujat kokivat hengellisyyden tärkeänä kuntoutusta tukevana tekijänä. Sitä kuvattiin mielentilaksi, johon liittyi tahto olla rikkomatta omatuntoaan vastaan, rehellisyys ja vastuun kantaminen omasta elämästään.
Jatkossa voidaan pohtia, voisiko vertaistukiryhmiä toteuttaa toiminnallisemmalla tavalla – useat kuntoutujat kokivat aloitekyvyttömyyttä suhteessa liikuntaan, jolloin esimerkiksi metsäretkenä toteutettu vertaistapaaminen voisi lisätä hyvinvointia monella eri osa-alueella. Palvelujen löytäminen ja saaminen koettiin haastavaksi, joten hoitolaitoksen jatkohoitoon voisi sisältyä jatkossa vielä vahvempi sosiaaliohjaus, jota voisi toteuttaa esimerkiksi hoitolaitoksen oma sosionomi. Yhteistyötä on tärkeää tehdä myös kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Jatkossa voisi tutkia sitä, miten päihdekuntoutuksen hoitopolut toteutuvat alueittain, jotta päihdekuntoutus toteutuisi mahdollisimman tasapuolisesti riippumatta kuntoutujan taustasta tai asuinpaikasta.