Unihoitajien kokemukset digitaalisista ohjausvalmiuksista sekä digitaalisten ohjausmenetelmien hyödyntämisestä uniapneapotilaan ohjauksessa
Harjula, Taina (2022)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022110321894
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022110321894
Tiivistelmä
Digitaalisten ohjausmenetelmien hyödyntäminen on nykyään osa unihoitajien päivittäistä työtä. Digitaalisten ohjausmenetelmien käyttö on muuttanut unihoitajien työnkuvaa. Tämän tutkimuksen avulla selvitettiin, miten Suomen unihoitaja-seuran jäsenet arvioivat omat digitaaliset ohjausvalmiutensa ja mitkä tekijät vaikuttavat digitaalisten ohjausmenetelmien käyttöön. Tutkimuksella haluttiin myös kartoittaa unihoitajien arvioita digitaalisten ohjausmenetelmien käyttöön liittyvistä haasteista ja voimavaratekijöistä. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, aineisto kerättiin tutkimukseen kehitetyllä kyselytutkimuksella ja analysoitiin tilastollisilla menetelmillä ja sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tulosten perusteella unihoitajat arvioivat omat ohjausvalmiutensa keskimäärin kiitettäviksi, mutta koulutusta olisi toivottu lisää digitaalisten ohjausmenetelmien käyttöön. Suurin osa vastaajista arvioi digitaalisten ohjausmenetelmien hyödyttäneen uniapneapotilaiden ohjaustyötä sekä tehneen ohjauksesta tehokkaampaa sekä ajallisesti että kustannuksellisesti. Potilaiden arvioitiin sitoutuneen paremmin omaan hoitoonsa. Toisaalta potilaiden hoitosuhteen luominen arvioitiin haastavampana, eikä potilaiden yhteydenotot olleet vähentyneet digitaalisen ohjauksen myötä. Digitaalisen ohjaamisen arvioitiin vaativan vahvaa tunne- ja asiaosaamista, ja kulttuurilliset sekä potilaan ikään liittyvät seikat olivat haastavampia huomioida digitaalisessa ohjauksessa.
Digitaalisuus lisää tehokkuutta unihoitajan ohjaustyössä, mutta perinteisen ohjauksen merkityksen vähentyminen luo uhkakuvia, kuten että robotiikka tulisi syrjäyttämään perinteistä ohjausta. Digitaalisuuden lisääntyminen osana hoito-työtä auttaa saavuttamaan potilaat riippumatta asuinpaikasta tai ajasta. Haasteeksi muodostuvat erilaiset tietosuoja- ja tietotekniset ongelmat, kun kerätty tietomäärä kasvaa. Kiinnostava jatkotutkimuksen aihe olisi tutkia, miten uniapneapotilaat kokevat digitaaliset ohjausmenetelmät ja hoitajien ohjausvalmiuden potilasohjauksessa sekä miten robotiikan hyödyntäminen on vaikuttanut uniapneapotilaiden digitaaliseen ohjaamiseen.
Tutkimuksen tulosten perusteella unihoitajat arvioivat omat ohjausvalmiutensa keskimäärin kiitettäviksi, mutta koulutusta olisi toivottu lisää digitaalisten ohjausmenetelmien käyttöön. Suurin osa vastaajista arvioi digitaalisten ohjausmenetelmien hyödyttäneen uniapneapotilaiden ohjaustyötä sekä tehneen ohjauksesta tehokkaampaa sekä ajallisesti että kustannuksellisesti. Potilaiden arvioitiin sitoutuneen paremmin omaan hoitoonsa. Toisaalta potilaiden hoitosuhteen luominen arvioitiin haastavampana, eikä potilaiden yhteydenotot olleet vähentyneet digitaalisen ohjauksen myötä. Digitaalisen ohjaamisen arvioitiin vaativan vahvaa tunne- ja asiaosaamista, ja kulttuurilliset sekä potilaan ikään liittyvät seikat olivat haastavampia huomioida digitaalisessa ohjauksessa.
Digitaalisuus lisää tehokkuutta unihoitajan ohjaustyössä, mutta perinteisen ohjauksen merkityksen vähentyminen luo uhkakuvia, kuten että robotiikka tulisi syrjäyttämään perinteistä ohjausta. Digitaalisuuden lisääntyminen osana hoito-työtä auttaa saavuttamaan potilaat riippumatta asuinpaikasta tai ajasta. Haasteeksi muodostuvat erilaiset tietosuoja- ja tietotekniset ongelmat, kun kerätty tietomäärä kasvaa. Kiinnostava jatkotutkimuksen aihe olisi tutkia, miten uniapneapotilaat kokevat digitaaliset ohjausmenetelmät ja hoitajien ohjausvalmiuden potilasohjauksessa sekä miten robotiikan hyödyntäminen on vaikuttanut uniapneapotilaiden digitaaliseen ohjaamiseen.