Vanhusten kokemuksia korona-ajasta palveluasumisessa
Heiniluoma, Minna (2022)
Heiniluoma, Minna
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022110422035
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022110422035
Tiivistelmä
Maaliskuussa 2020 yhteiskunnan arki meni sekaisin maailmanlaajuisesti koronaviruksen aiheuttaman pandemian myötä. Etenkin palveluasumisen piirissä oleviin vanhuksiin kohdistettiin rajoitustoimia, joista rankin oli täydellisen vierailukiellon asettaminen.
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin, miten palveluasumisessa olevat vanhukset kokivat pandemian omassa arjessaan. Aihe on tärkeä siksikin, että ymmärrettäisiin sosiaalisista suhteista tapahtuvan äkillisen eristämisen merkitys vanhusten hyvinvoinnille.
Opinnäytetyön tutkimuksellinen osuus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistoa kerättiin teemahaastatteluin. Haastateltavia vanhuksia oli viisi, joista kolme tehostetun palveluasumisen ja kaksi tavallisen palveluasumisen asukkaita (N=5).
Vastauksia haettiin seuraaviin kysymyksiin: Millaisia kokemuksia vanhuksilla oli koronapandemian ajasta ja sosiaalisesta eristämisestä? Millaisia sosiaalisia suhteita ja tukea heillä oli pandemian aikana?
Haastattelumateriaalin litteroinnin jälkeen aineistoa tarkasteltiin ja tulkittiin sisällönanalyysin menetelmää käyttäen.
Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että erityisesti tehostetussa palveluasumisessa olevat vanhukset kokivat varsinkin koronapandemian alun pelkoa herättävänä ja ahdistavana kokemuksena, mutta yksinäisyyden kokemuksia ei vierailukiellon seurauksena aiheuttamasta sosiaalisesta eristämisestä huolimatta juurikaan ollut.
Palveluasumisen ulkopuolella olemassa oleva läheinen tukiverkosto suojasi vanhuksia yksinäisyydeltä myös vierailujen totaalikiellon aikana. Palveluasumisen sisäisillä vertaissuhteilla ei ollut merkitystä koetulle yksinäisyydelle.
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin, miten palveluasumisessa olevat vanhukset kokivat pandemian omassa arjessaan. Aihe on tärkeä siksikin, että ymmärrettäisiin sosiaalisista suhteista tapahtuvan äkillisen eristämisen merkitys vanhusten hyvinvoinnille.
Opinnäytetyön tutkimuksellinen osuus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistoa kerättiin teemahaastatteluin. Haastateltavia vanhuksia oli viisi, joista kolme tehostetun palveluasumisen ja kaksi tavallisen palveluasumisen asukkaita (N=5).
Vastauksia haettiin seuraaviin kysymyksiin: Millaisia kokemuksia vanhuksilla oli koronapandemian ajasta ja sosiaalisesta eristämisestä? Millaisia sosiaalisia suhteita ja tukea heillä oli pandemian aikana?
Haastattelumateriaalin litteroinnin jälkeen aineistoa tarkasteltiin ja tulkittiin sisällönanalyysin menetelmää käyttäen.
Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että erityisesti tehostetussa palveluasumisessa olevat vanhukset kokivat varsinkin koronapandemian alun pelkoa herättävänä ja ahdistavana kokemuksena, mutta yksinäisyyden kokemuksia ei vierailukiellon seurauksena aiheuttamasta sosiaalisesta eristämisestä huolimatta juurikaan ollut.
Palveluasumisen ulkopuolella olemassa oleva läheinen tukiverkosto suojasi vanhuksia yksinäisyydeltä myös vierailujen totaalikiellon aikana. Palveluasumisen sisäisillä vertaissuhteilla ei ollut merkitystä koetulle yksinäisyydelle.