Sytosentrifugivalmisteen käsittelytavat patologian laboratorioissa
Jääskeläinen, Venla (2022)
Jääskeläinen, Venla
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022110722146
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022110722146
Tiivistelmä
Sytosentrifugitekniikka on sytologisen näytteen käsittelymenetelmä, jossa kehosta luonnollisesti tai mekaanisesti irrotettu solunäyte siirretään suspensiomuodosta sentrifugivoiman avulla suoraan näytelasille siihen tarkoitetun laitteen avulla. Näytepreparaateista etsitään syöpään viittaavia mikroskoopilla havaittavia solumuutoksia.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla, miten sytosentrifugivalmisteita käsitellään suomalaisissa patologian laboratorioissa ja mitä ongelmia käsittelytavoissa tai näytteen pysyvyydessä näytelasilla on havaittu. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa ajantasaista tutkimustietoa, jota voidaan hyödyntää sytosentrifugivalmisteiden laadun parantamisessa työelämässä. Tutkimus suoritettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin loppuvuoden 2021 aikana sähköisellä Lime Survey-kyselylomakkeella. Tutkimukseen osallistui 15 laboratoriota ja kyselyn vastausprosentti oli 71 %.
Tutkimustuloksista selvisi, että laboratoriot käsittelivät erilaisia sytologisia näytteitä sytosentrifugimenetelmällä. Näytteiden sentrifugointiajat tai käytetyt kierrosnopeudet vaihtelivat laboratorioissa 5–10 minuutin välillä ja käytetyt kierrosnopeudet vaihtelivat 1500 – 2000 rpm:n välillä. Käsitellyt näytelasit olivat käytössä jokaisessa laboratoriossa. Suurimpana erona laboratorioiden välillä havaittiin sytosentrifugivalmisteen kuivatusajat sentrifugoinnin jälkeen. Kuivatusajat vaihtelivat minuutista 19 tuntiin. Menetelmän ongelmina mainittiin niukkasoluiset näytteet, kyvettien vuotaminen ja satunnaisesti epätasaiset gelatiinilasit. Ongelmina näytteen pysyvyydessä näytelasilla nousi esiin liian paksut proteiinisakkaiset, veriset ja limaiset näytteet. Hemolysointi oli käytössä ainoastaan 23 % laboratorioista, eikä yksikään laboratorio käyttänyt liman poistoon erillistä menetelmää.
Vain 27 prosenttia laboratorioista havaitsi ongelmia sytosentrifugimenetelmässä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sytosentrifugimenetelmää pidetään Suomessa suhteellisen ongelmattomana ja toimivana menetelmänä. Ongelmat liittyivät pääasiassa näytemateriaalin haasteelliseen koostumukseen. Jatkotutkimuksena voitaisiin tutkia tarkemmin eri käsittelytapojen, kuten eri kuivatus- ja sentrifugointiaikojen tai hemolysoinnin vaikutusta näytteen pysyvyyteen näytelasilla.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla, miten sytosentrifugivalmisteita käsitellään suomalaisissa patologian laboratorioissa ja mitä ongelmia käsittelytavoissa tai näytteen pysyvyydessä näytelasilla on havaittu. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa ajantasaista tutkimustietoa, jota voidaan hyödyntää sytosentrifugivalmisteiden laadun parantamisessa työelämässä. Tutkimus suoritettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin loppuvuoden 2021 aikana sähköisellä Lime Survey-kyselylomakkeella. Tutkimukseen osallistui 15 laboratoriota ja kyselyn vastausprosentti oli 71 %.
Tutkimustuloksista selvisi, että laboratoriot käsittelivät erilaisia sytologisia näytteitä sytosentrifugimenetelmällä. Näytteiden sentrifugointiajat tai käytetyt kierrosnopeudet vaihtelivat laboratorioissa 5–10 minuutin välillä ja käytetyt kierrosnopeudet vaihtelivat 1500 – 2000 rpm:n välillä. Käsitellyt näytelasit olivat käytössä jokaisessa laboratoriossa. Suurimpana erona laboratorioiden välillä havaittiin sytosentrifugivalmisteen kuivatusajat sentrifugoinnin jälkeen. Kuivatusajat vaihtelivat minuutista 19 tuntiin. Menetelmän ongelmina mainittiin niukkasoluiset näytteet, kyvettien vuotaminen ja satunnaisesti epätasaiset gelatiinilasit. Ongelmina näytteen pysyvyydessä näytelasilla nousi esiin liian paksut proteiinisakkaiset, veriset ja limaiset näytteet. Hemolysointi oli käytössä ainoastaan 23 % laboratorioista, eikä yksikään laboratorio käyttänyt liman poistoon erillistä menetelmää.
Vain 27 prosenttia laboratorioista havaitsi ongelmia sytosentrifugimenetelmässä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sytosentrifugimenetelmää pidetään Suomessa suhteellisen ongelmattomana ja toimivana menetelmänä. Ongelmat liittyivät pääasiassa näytemateriaalin haasteelliseen koostumukseen. Jatkotutkimuksena voitaisiin tutkia tarkemmin eri käsittelytapojen, kuten eri kuivatus- ja sentrifugointiaikojen tai hemolysoinnin vaikutusta näytteen pysyvyyteen näytelasilla.