Magneettikuvantamisen käyttö sädehoidon suunnittelussa

Abstract

Sädehoidon suunnittelu on sädehoitoprosessin keskeinen vaihe, jossa potilaasta otettuihin kuviin suunnitellaan kohde- ja hoitoalueet. Sädehoidon suunnittelukuvaus on perinteisesti tehty tietokonetomografialla, mutta yhä useammin magneettikuvaus on tullut tietokonetomografian rinnalle sekä korvaamaan sitä.

Opinnäytetyön tutkimuskysymys oli: Mitä hyötyjä magneettikuvantaminen tuo sädehoidon suunnitteluun? Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata aikaisempien tutkimusten perusteella magneettikuvauksen hyödyntämistä sädehoidon suunnittelussa. Tavoitteena oli saada lisää tietoa magneettikuvauksen hyödyntämisestä sädehoidon suunnittelussa, sekä tuottaa kirjallisuuskatsaus, jota opinnäytetyön yhteistyötaho voi hyödyntää esimerkiksi perehdyttämisessä. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa.

Opinnäytetyö tehtiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja työhön valikoitui 12 tutkimusta. Tietokantahaut tehtiin kolmeen tietokantaan, joita olivat Pubmed, Scopus ja Web of Science. Työhön valitut 12 tutkimusta analysoitiin aineistolähteisellä sisällönanalyysillä.

Tuloksista selvisi, että magneettikuvaus tuo lisäarvoa sädehoidon suunnitteluun. Magneettikuvauksen hyvä pehmytkudoskontrasti, resoluutio ja mahdollisuus kuvata erilaisia fysiologisia muutoksia mahdollistavat kohdealueiden ja riskielimien tarkemman rajaamisen. Magneettikuvaus myös pienentää havainnoitsijoiden välistä vaihtelua joidenkin anatomisten kohteiden kohdalla. Tietokonetomografian korvaaminen kokonaan magneettikuvauksella vähentää potilaan säderasitusta, poistaa kuvien yhdistämisestä johtuvan virheen mahdollisuuden sekä yksinkertaistaa logistiikkaa.

Koska opinnäytetyö käsitteli ainoastaan magneettikuvauksen sädehoidon suunnitteluun tuomia hyötyjä, se on vain pieni osa kokonaisuutta. Hyvä jatkotutkimuksen aihe voisikin olla magneettikuvauksen rajoitteet sädehoidon suunnittelussa. Jatkotutkimukset voisivat myös keskittyä johonkin tiettyyn syöpätyyppiin, kohteeseen tai kuvaussekvenssiin.

Radiotherapy planning is a central part of radiotherapy planning, in which target areas are planned to the images taken from the patient. Radiotherapy planning imaging has traditionally been done with computed tomography, but increasingly magnetic resonance imaging has come to support and replace it.

The aim of the study was to examine what advantages magnetic resonance imaging brings to radiotherapy planning. Further, the aim was to increase knowledge on the use of magnetic resonance imaging in radiotherapy planning. The purpose of this study was to depict use of magnetic resonance imaging in radiotherapy planning based on previous studies. This study was done in collaboration with the Pirkanmaa hospital district.

This study was conducted as a narrative literature review and 12 studies were selected. Database searches were done to three databases. The 12 chosen studies were analysed by means of inductive content analysis.

The results revealed that magnetic resonance imaging brings added value to radiotherapy planning. MRI’s good soft tissue contrast, resolution, and ability to image different physiological changes allow more accurate delineation of target areas and organs at risk. Replacing computed tomography in whole, reduces radiation to the patient, removes possibility of error that comes from merging images and simplifies logistics.

Because this study discussed only the benefits of magnetic resonance imaging brings to radiotherapy planning, it is only a part of the big picture, and a good follow-up study could be limitations of magnetic resonance imaging in radiotherapy planning. Follow-up studies could also focus on specific cancer type, location, or imaging sequence.