Suunnitelmatarveaikataulun käyttö peruskorjaushankkeen suunnittelunohjauksessa

Abstract

Opinnäytetyössä on raportoitu suunnitelmapaketti- ja hankintapakettiperusteisen suunnitelmatarveaikataulun käyttöä suunnittelunohjauksen apuna. Esimerkkikohteena oli allianssiurakkana toteutettava Helsingin yliopiston päärakennuksen, vuonna 1936 valmistuneen J.S. Sirénin suunnitteleman laajennusosan, peruskorjaustyömaa. Työ toteutettiin hankkeen pääurakoitsijana toimivalle YIT Suomi Oy:lle, joka on kolmikantaisen allianssin osapuolena tilaajan ja arkkitehtitoimiston kanssa.

Työtä varten perehdyttiin suunnittelun, hankkeen aikataulutuksen, korjausrakentamisen ja yhteistoiminnallisten urakkamuotojen teoriaan muun muassa Rakennustuotannon kirjallisuuden, RT-korttien, Lean-kirjallisuuden sekä SUKE-mallin avulla. Työn toisessa osuudessa kuvattiin esimerkkihankkeen suunnittelunohjauksessa käytettyjä työkaluja ja menetelmiä esimerkein. Työn kolmas osuus koostuu hankkeen suunnittelunohjaukseen osallistuvien keskeisten osapuolien haastatteluissa kertomista kokemuksista suunnittelunohjauksen menetelmien käytöstä. Haastattelumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua haastattelua, jota varten perehdyttiin teemahaastattelun teoriaan.

Haastattelujen perusteella hankkeen suunnittelunohjaukseen ja yhteistyöhän oltiin tyytyväisiä. Suunnitelmatarveaikataulu koettiin toimivaksi herätteeksi suunnitelmatarpeiden ja hankinta-aikataulujen tunnistamisessa. Haasteeksi hankkeessa nostettiin korjausrakentamiselle tyypilliset suunnitelmien päivitystarpeet. Aiemmissa tutkimuksissa esiin tulleita haasteita suunnittelun ja tuotannon kesken ei tässä noussut, vaan se yhteistyö nähtiin toimivana. Sen sijaan yhteistoiminnallisuudesta eniten aikataulutukseen liittyviä ongelmia tuli käyttäjän myöhäisessä vaiheessa esittämistä muutostoiveista, joiden tutkimiseen ja uudelleensuunnitteluun kului aikaa ja lisääntyneitä työpanoksia.

Hankemuodon osuuteen menetelmän ja yhteistyön onnistumisessa ei otettu tässä tutkimuksessa kantaa, mutta sekä positiivisia että negatiivia puolia yhteistoiminnallisen urakkamuodon vaikutuksesta tunnistettiin. Jatkotutkimuksen kannalta olisi mielekästä tehdä vertailevaa tutkimusta suunnitelmatarveaikataulun käytöstä erilaisissa hankemuodoissa.

This thesis aimed to gather information about how schedules based on design and procurement packages plan need can be used in design control. The project was a renovation site in the main building of the University of Helsinki, designed by J.S. Sirén, and completed in 1936. The study has been done for YIT Suomi Oy, which was the main contractor in alliance with the customer and the architectural firm.

The theory of the thesis in focused on construction project planning, scheduling, collaborative projects, and renovation. The study described the way to operate at the site in planning guidance and scheduling procurement processes. The key persons responsible for scheduling the project were interviewed.

According to the interviews, the experiences were encouraging, and the cooperation was successful. The main difficulties in the design scheduling were associated with the repair of the old building. This means that the demolition work revealed surprises, leading to re-design needs. This correlated with the results of the previous studies and literature about the renovation project. The contract form was perceived as both promotional and slow motion. Cooperating was easier in a collaborative project when all decisions were made together. This also meant that the customers made late-scheduled wishes for changes which led to increased work.

For future study, it would be interesting to research experiences of this kind of need-based scheduling with a wider sample in a different kind of contract project model. This research was quite a small sampling and therefore reliability may be undermined by the role of the researcher in the project.