Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi leikkaajan työssä

Abstract

Opinnäytetyössä käsiteltiin leikkaajan työhyvinvointia. Aihetta tarkasteltiin psykofyysissosiaalisesta näkökulmasta, jolloin opinnäytetyö on jaettu kolmeen aihekokonaisuuteen: fyysiseen, psyykkiseen sekä sosiaaliseen. Työssä määritellään leikkaajan työnkuva sekä kerrotaan alalla vallitsevaa tilannetta työhyvinvoinnin näkökulmasta sekä pohditaan, kuka leikkaajan työhyvinvoinnista on vastuussa.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Opinnäytetyötä varten haastateltiin neljää suomalaista leikkaajaa sekä yhtä suomalaisen elokuvayhtiön jälkityövastaavaa. Haastatelluilla leikkaajilla on eri määrä työkokemusta alalta, ja he ovat työskennelleet erityyppisissä tuotannoissa. Haastatteluiden lisäksi lähteenä on käytetty kirjallisia teoksia sekä peilattu kirjoittajan omaa kokemusta. Tutkimus on kvalitatiivista, sillä se pyrkii ymmärtämään leikkaajan työhyvinvointia kokonaisvaltaisena ilmiönä.

Tutkimuksen tuloksina kävi ilmi, että fyysiseen työhyvinvointiin leikkaajan työn osalta kuuluvat työympäristö sekä ergonomiset työskentelyvälineet. Vastuu fyysisen työhyvinvoinnin ylläpitämisestä on viime kädessä leikkaajalla itsellään. Isoin psyykkinen stressitekijä leikkaajan työssä on tiukat aikataulut, joihin leikkaaja ei voi yleensä itse vaikuttaa. Sosiaalinen työhyvinvointi on haastava alue leikkaajan työssä, sillä leikkaaja työskentelee yleensä yksin ja erillään muusta työryhmästä. Leikkaaja voi itse vaikuttaa sosiaaliseen työhyvinvointiinsa pitämällä yhteyttä kollegoihin, mutta työnantajan tehtävänä on ylläpitää kontaktia leikkaajaan tuotannon ajan. Työnantaja on vastuussa leikkaajan työhyvinvoinnin perustan luomisessa, mutta siitä huolehtiminen jää viime kädessä leikkaajan omalle vastuulle, sillä hänen täytyy itse ylläpitää hyvinvointiaan sekä pitää omista oikeuksistaan kiinni.

This Bachelor’s thesis deals with the occupational well-being of an editor. The subject is dealt from a social psychophysical point of view where the thesis is divided in three parts: physical, mental, and social. The thesis determines the job description of an editor and sets the current state of occupational well-being in the field and considers who is responsible of the occupational well-being of an editor.

Thematic interview was used as the main research method. Four Finnish editors and one Finnish post-production coordinator of a Finnish film company were interviewed for the thesis. The editors interviewed have different amounts of experience on the field and they have worked on different types of productions. Written material and writer’s own experience were used as references besides the interview. The study is considered qualitative research since its main objective is to understand the nature of the occupational well-being of an editor as a comprehensive phenomenon.

The results of the study reveal that the physical part of the occupational health of an editor includes the work environment and ergonomic tools. Ultimately the editor is responsible for their own well-being in terms of physical occupational well-being. The main mental stressor in editors’ field is tight schedules which the editor usually cannot affect. Social occupational well-being is a difficult subject in editors’ field since the editor usually works alone and separated from the rest of the work crew in the production. Editors can affect their own social well-being by staying in touch with colleagues, but it is also the employer’s responsibility to stay in touch with the editor during the post-production. The employer is responsible for the basis of the editor’s occupational well-being, but ultimately it comes down to the editor to make sure that their rights for proper work conditions are met.