Työllisyyspalvelujen OMA-valmentajien kokemuksia etätyöstä ja hybridityöstä
Robertson, Annika (2022)
Robertson, Annika
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022111622831
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022111622831
Tiivistelmä
Koroviruspandemia muutti asiakastyön tekemisen tapoja kuntien työllisyyspalveluissa, kun työntekijät siirtyivät etätyöhön ja hybridityöhön. Samaan aikaan alkaneet työllisyyden kuntakokeilut ovat tuoneet omat haasteensa työllisyyspalvelujen OMA-valmentajien työhön. Tulevaisuudessa OMA-valmentajien rooli tulee entisestään korostumaan TE-palvelujen siirtyessä kokonaan kuntien vastuulle vuoden 2025 alusta.
Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa ja lisätä ymmärrystä työllisyyspalvelujen OMA-valmentajien kokemuksista etätyöstä ja hybridityöstä. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Tampereen kaupungin työllisyys- ja kasvupalvelujen kanssa. Kyseessä oli laadullinen tutkimus ja aineistonkeruumenetelmänä oli puolistrukturoidut yksilölliset teemahaastattelut. Haastateltavina oli viisi Tampereen kaupungin työllisyys- ja kasvupalvelujen OMA-valmentajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan sekä etätyöhön että hybridityöhön liitettiin positiivisia ja negatiivisia kokemuksia. Etätyön suurimpina haasteina koettiin kasvokkaisten tapaamisten puuttuminen. Tämän koettiin heikentävän sekä asiakkaiden ja OMA-valmentajien että työntekijöiden keskinäistä vuorovaikutusta, asiakkaiden palveluihin ohjaamista sekä työntekijöiden perehdyttämistä, tiimiytymistä ja työntekijöiden työssä jaksamista. Lisäksi etätyössä koettiin monenlaisia ergonomiaan liittyviä haasteita. Hybridityön koettiin tuovan helpotusta moniin etätyön haasteisiin ja lisäävän työn joustavuutta sekä oman työn hallinnan tunnetta. Osa OMA-valmentajista toivoo hybridityötavan jatkuvan myös tulevaisuudessa, osa puolestaan kannattaa kokoaikaiseen lähityöhön siirtymistä. Lisäksi kehittämistarpeina nousi esiin OMA-valmentajien yksilöllisen työtilanteen parempi huomioon ottaminen asiakastyön järjestämisessä sekä OMA-valmentajien kokonaisvaltaisen työergonomian edistäminen.
Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa ja lisätä ymmärrystä työllisyyspalvelujen OMA-valmentajien kokemuksista etätyöstä ja hybridityöstä. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Tampereen kaupungin työllisyys- ja kasvupalvelujen kanssa. Kyseessä oli laadullinen tutkimus ja aineistonkeruumenetelmänä oli puolistrukturoidut yksilölliset teemahaastattelut. Haastateltavina oli viisi Tampereen kaupungin työllisyys- ja kasvupalvelujen OMA-valmentajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan sekä etätyöhön että hybridityöhön liitettiin positiivisia ja negatiivisia kokemuksia. Etätyön suurimpina haasteina koettiin kasvokkaisten tapaamisten puuttuminen. Tämän koettiin heikentävän sekä asiakkaiden ja OMA-valmentajien että työntekijöiden keskinäistä vuorovaikutusta, asiakkaiden palveluihin ohjaamista sekä työntekijöiden perehdyttämistä, tiimiytymistä ja työntekijöiden työssä jaksamista. Lisäksi etätyössä koettiin monenlaisia ergonomiaan liittyviä haasteita. Hybridityön koettiin tuovan helpotusta moniin etätyön haasteisiin ja lisäävän työn joustavuutta sekä oman työn hallinnan tunnetta. Osa OMA-valmentajista toivoo hybridityötavan jatkuvan myös tulevaisuudessa, osa puolestaan kannattaa kokoaikaiseen lähityöhön siirtymistä. Lisäksi kehittämistarpeina nousi esiin OMA-valmentajien yksilöllisen työtilanteen parempi huomioon ottaminen asiakastyön järjestämisessä sekä OMA-valmentajien kokonaisvaltaisen työergonomian edistäminen.