KUKA TAHANSA VOI TEHDÄ NÄITÄ JA SE EI TARKOTA, ETTÄ SÄ OLET NYT JOKU ILMASTOIHMINEN: tunteet ja toiminta ilmastonmuutoksessa

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin ilmastonmuutoksen ja siitä käytävän julkisen keskustelun aiheuttamia tunteita, mielekkäitä vaikuttamiskeinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sekä esteitä vaikuttamistoiminnalle. Laadullinen tutkimus toteutettiin yksilöhaastatteluina kuudelle työpajalla käyvälle nuorelle aikuiselle keväällä 2021. Tutkimusmenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu.

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa ilmastonmuutoksen herättämistä tunteista nuorten aikuisten keskuudessa. Niin kutsutut ympäristötunteet ovat usein piilossa, mutta tulevat todennäköisesti vain lisääntymään ilmastonmuutoksen edetessä. Tarkoituksena oli, että tietoisuus ympäristötunteista voi auttaa työskennellessä nuorten tai nuorten aikuisten kanssa. Tieto mielekkäistä ilmastonmuutosta hillitsevistä vaikuttamiskeinoista voi auttaa tarjoamaan nuorille mahdollisuuksia toimia asian eteen.

Tutkimuksen perusteella tietoisuus ilmastonmuutoksesta aiheutti tunteita, kuten surua, pelkoa, turhautumista, suuttumusta, syyllisyyttä ja apatiaa, vaikka kaikki tutkittavat eivät kokeneet ilmastoahdistusta. Muun muassa aiheen kieltäminen, keskustelun puute ja ilmiön vakavuuden vähättely herättivät vaikeita tunteita. Arkisissa tilanteissa muiden ihmisten epäekologisiin valintoihin puuttumisen vaikeus ja toisaalta omien valintojen joutuminen arvostelun kohteeksi aiheutti ristiriitaisia ja vaikeita tunteita. Suurin osa haastateltavista ei ollut puhunut ilmastonmuutosta koskevista tunteistaan. Yleisellä tasolla tunteiden käsittelyä pidettiin todella tärkeänä asiana, mutta tutkittavat eivät kaivanneet erityistä foorumia omista tunteista puhumiseen.

Omiin vaikutusmahdollisuuksiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi uskottiin ja yhdessä tekemistä pidettiin tärkeänä. Yksilölliset vaikuttamistavat painottuivat enemmän kuin yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Mieluisin tapa toimia oli tehdä arjen valintoja sekä vaikuttaa omaan lähipiiriin. Suurimpia esteitä toimille ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi olivat rahan puute sekä koetut omat haasteet.

Opinnäytetyön avulla voitiin todentaa ympäristötunteiden olemassaolo sekä osoittaa niiden piilossa oleva luonne. Ilmastonmuutoksen tai sen herättämien tunteiden vähättely on haitallista. Tutkimustuloksista muodostui kolme johtopäätöstä. Ympäristötunteiden olemassaolo tulisi huomioida paremmin ja tarjota halukkaille myös tunteiden käsittelyn mahdollisuuksia. Tietoa monipuolisista vaikutusmahdollisuuksista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tulisi olla helposti saatavilla. Yhteiskunnallista keskustelua kaivattaisiin siitä, missä kohtaa ympäristömme suojelu eli yhteinen hyvä nousee yksilön hyvän edelle. Millä tavoin ja kuka saa kyseenalaistaa yksilötason valintoja, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta? Miten ekologisuudesta tehdään tavallisen ihmisen asia?

The focus of this master´s thesis was firstly on emotions caused by climate change and the discussion about it. Secondly the focus was on meaningful ways of action to mitigate climate change and possible obstacles to acting. This qualitative research was carried out, as individual interviews among young adults attending a youth workshop, during the spring of 2021. The objective was to elicit more information about emotions caused by climate change. These environmental emotions are usually hidden emotions and will arguably be increasing in the future. The aim was that the gained knowledge would raise the awareness of professionals working with young people. If they knew about meaningful ways or obstacles on the way to act, it would give them better chances to offer possibilities of climate action for young people. The research results indicated that climate change did have an effect on young adults’ emotions, though they all didn’t consider themselves suffering from eco-anxiety. Emotions like sadness, fear, frustration, anger, guilt and apathy were mentioned. Lack of discussion on the topic, denial and understatement of the issue in society on the whole were causing difficult emotions. One issue that caused mixed and difficult emotions was the fact that in a liberal society it is not befitting to intervene in other individuals’ choices and it did not feel comfortable to do so, despite knowing the inconvenient truth about climate change. The interviewees believed in their own empowerment. The most meaningful ways of climate action were everyday life actions and influencing the people around you to act. In this survey the biggest obstacle to acting proved to be lack of money. In addition, personal issues or lack of mental resources were mentioned by almost everyone. Acting together with other people was considered a very important motive. Generally thinking an open conversation about emotions was considered important. This master´s thesis demonstrated how environmental emotions often lie beneath. One might be very conscious about climate change and practice pro-environmental action but has never thought, let alone talked, about the emotions climate change arouses. The understatement, either of climate change or the difficult emotions, is damaging. As a conclusion, knowledge about environmental emotions should be offered as well as information on various possibilities of action. Overall social discussion of the common good versus the good of the individual is needed. How is it proper to challenge individual choices, that exacerbate climate change? Who can do that? How does pro-environmental action become a common way of life?