Hoitajien kohdatuksi tulemisen kokemukset uudessa työyhteisössä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hoitajien kohdatuksi tulemisen kokemuksia heidän aloittaessaan työskentelyn uudessa työyhteisössä sekä näiden kokemusten vaikutusta heihin. Tavoitteena oli tuottaa tietoa ja laatia kehittämisehdotukset, joiden avulla eri työyhteisöissä voidaan kehittää toimintaa siten, että tulokkaiden viihtyvyyttä ja pysyvyyttä työyhteisössä ja alalla voidaan edistää. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Haastattelut toteutettiin kolmena ryhmähaastatteluna, joihin osallistui vuoden sisällä uudessa työyhteisössä aloittaneita hoitajia. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Ensikohtaamiset kollegoiden kanssa koettiin pääosin positiivisina, joita selitti tervetullut vaikutelma, kiinnostuksen osoittaminen ja tutustuminen sekä ystävällinen vuorovaikutustyyli. Perehdytys näyttäytyi epätasalaatuisena. Kohtaamisvaiheessa tärkeänä koettiin keskusteluihin ja työyhteisöön mukaan ottaminen, kuulluksi tuleminen, tasa-arvoinen kohtelu sekä tuen ja positiivisen palautteen saaminen. Ikävät ensikohtaamiset liitettiin negatiiviseen kehonkieleen ja huomiotta jättämiseen. Epäasiallinen kohtelu ilmeni esimerkiksi puhumattomuutena, vihjailuna, piikittelynä, mitätöintinä ja vahingonilona kokemattomuudesta. Epäasiallisen kohtelun toistumisesta muodostui kokemukset työpaikkakiusaamisesta. Kohdatuksi tulemisen kokemukset kytkeytyivät vahvasti vuorovaikutukseen, negatiivinen sanaton viestintä korostui ikäviä kokemuksia selittävänä tekijänä. Kokemukset vaikuttivat tulokkaiden kuulumisen tunteeseen, itsevarmuuteen ja toimimiseen työyhteisössä, työskentelyyn ja ammatilliseen kehittymiseen, työhyvinvointiin sekä työyhteisöön sitoutumiseen. Organisaatioon sitoutuminen oli vahvempaa, mikäli negatiivisten kokemusten lisäksi oli merkittävissä määrin myös positiivisia kokemuksia.

Tulokkaita vastaanotettaessa olisi tärkeää investoida emotionaaliseen kohtaamiseen, jolloin kuulumisen tunne alkaisi muodostua ensimmäisestä työpäivästä lähtien. Perehdytyksen suunnitelmallisuuden ja laadun kehittämisellä voisi edistää työyhteisöön sopeutumista. Lisäksi tulokkaille tulisi tarjota emotionaalista tukea systemaattisesti, jotta tulokas kokisi työyhteisön, esihenkilön ja organisaation olevan aidosti kiinnostunut hänestä, mahdollisista sitoutumista estävistä tekijöistä kertomisen kynnys madaltuisi ja epäasialliseen kohteluun puututtaisiin.

The aim was to describe nurses’ experiences of being encountered in a new work community and the impact of these experiences. The purpose was to provide new data and compose development suggestions to increase comfort and decrease turnover intentions of newcomers. The study was carried out as a qualitative study. The data were collected through interviews and analyzed using content analysis.

First encounters were mostly positive, which were explained by a welcoming impression, showing interest to newcomers and a friendly interaction. The quality of the orientation varied. Being involved in discussions and working community, being heard, equal treatment, support and positive feedback were felt to be important. Unpleasant first encounters were associated with negative body language and being ignored. The inappropriate treatment came out in the form of not talking, sniping, underrating, and gloating. All experiences were strongly connected to the interaction. The experiences affected newcomers’ sense of belonging, self-confidence, professional development, work welfare and commitment.

It would be important to invest in an emotional welcoming whereby sense of belonging would begin to form. By developing the orientation, adaptation to the working community could be promoted. Importantly, newcomers should be offered systematic emotional support to express they are important, the threshold of reporting factors preventing commitment would be lowered and inappropriate treatment would be addressed.