Liikkumattomuuden syyt: case Orimattilan kaupunki

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää työikäisten orimattilalaisten liikkumattomuuden syitä. Kohderyhmänä oli Orimattilan kaupungin työntekijät.

Työn tarkoituksena oli tuottaa luotettavaa tietoa Teija Savolaisen ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyön tueksi. Savolaisen työn tarkoituksena on muodostaa ymmärrys vähän tai ei ollenkaan liikkuvista ja sen pohjalta tuottaa vähintään yksi toimenpide-ehdotus liikkumisen lisäämiseksi. Kokonaisuus kehittää valmistuessaan Orimattilan liikuntapalveluja.

Ihminen on luotu liikkumaan, joten luonnollisesti ihmiselle on liikkumisesta terveyshyötyjä. Kehityksen ja yhteiskunnan muutoksen myötä liikkuminen ei kuitenkaan enää ole välttämättömyys, mistä on seurannut uusi ilmiö: liikkumattomuus. Suomalaiset istuvat tai makaavat noin kaksi kolmasosaa valveillaoloajastaan. Se altistaa sydän- ja verisuonisairauksille, tyypin 2 diabetekselle, metaboliselle oireyhtymälle, tietyille syöpäsairauksille, ylipainolle sekä nostaa ennenaikaisen kuoleman riskiä muista elintavoista huolimatta.

Vähäisen liikkumisen ja liikkumattomuuden aiheuttamat vuosittaiset kustannukset yhteiskunnalle ovat laskettu olevan 4,7 miljardia euroa. Ihmisiä kannustetaan liikkumaan ja tauottamaan paikallaanoloa yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Se näkyy päätöksenteossa, suunnittelussa, palveluissa, hankkeissa ja interventioissa.

Selvitys toteutettiin niin, että vastaajilta kerättiin internetlomakkeella taustatietoja ja kirjeaineisto, jossa vastaajat kertoivat vapaamuotoisesti liikkumisestaan. Vastauksia tuli 27. Kirjeaineisto luokiteltiin sisällönanalyysin avulla. Tämän jälkeen vastaajien joukosta suodatettiin ne henkilöt, joiden kohdalla kestävyys- ja lihaskuntosuositukset eivät täyttyneet. Henkilöiden tuli lisäksi olla orimattilalaisia ja heiltä piti olla suostumus jatkotutkimuksiin.

Näistä kuudesta henkilöstä kahta haastateltiin, jonka jälkeen ääninauhoitteet litteroitiin. Aineistosta etsittiin yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia havaintojen pelkistämisen avulla. Selvitys toteutettiin elo- ja syyskuussa 2022.

Selvityksen tuloksena on, että liikkuminen on hyvin yksilöllistä: sen muoto ja ajoitus ovat jokaiselle omanlaisia. Itsemääräämisteorian psykologisten perustarpeiden autonomian, pystyvyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden täyttyminen ovat toisille liikkumisen edellytys, toiset taas antavat enemmän tunteiden viedä. Ihmissuhteilla on suuri merkitys käyttäytymiseen niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä.

Tämä taas vaikuttaa kokonaiskuormitukseen ja sitä kautta liikkumiseen. Liikkumisen esteitä ovat lisäksi erilaiset sairaudet ja vammat, taloudellinen tilanne, ajan puute ja lähtemisen vaikeus. Ihminen on myös hyvä keksimään tekosyitä, miksi ei liiku, vaikka tunteekin painetta siitä, että pitäisi ja terveys sitä edellyttäisi. Koronapandemia irrotti myös monet vanhoista rutiineista ja niiden takaisin saaminen on edelleen haastavaa.