Anoreksiaa sairastavan nuoren ja nuoren aikuisen kokemuksia osastohoidon ajalta
Harjunen, Annika; Saarinen, Karoliina (2022)
Harjunen, Annika
Saarinen, Karoliina
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112524061
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112524061
Tiivistelmä
Nuorten syömishäiriökäyttäytyminen on viime vuosien aikana lisääntynyt. Anoreksia nervosa on vakava mielenterveydenhäiriö, jossa keskeinen oireilu näyttäytyy pakonomaisena tarpeena laihduttaa sekä painonnousuun kohdistuvina suhteettomina pelkoina ja ahdistuksena.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla kirjallisuuskatsauksen avulla anoreksiaa sairastavien ja sairastaneiden nuorten sekä nuorten aikuisten kokemuksia hoidostaan osastohoidon ajalta. Tavoitteena oli näiden kokemusten avulla lisätä ymmärrystä anoreksiaa sairastavien potilaiden kohtaamisesta ja osastohoidon toteuttamisesta. Aiheen valintaa ohjasi omakohtaiset kokemuksemme sisätautien vuodeosastoilla työskentelystä.
Tutkittua tietoa etsittiin maksuttomasti Tampereen korkeakoulujen palvelimen CINAHL-, Medic-, Finna- ja Pubmed- tietokannoista. Tiedonhakuprosessi tuotti yhteensä kuusi tieteellistä tutkimusta, jotka analysoitiin systemaattisesti sisällönanalyysin avulla. Tuloksista ilmeni, että hoitohenkilökunnan ammattitaidossa oli puutteita, hoito oli riittämätöntä ja vuorovaikutuksessa oli ongelmia. Myös hoitohenkilökunnan ominaisuudet sekä muiden potilaiden mielipiteet vaikuttivat hoitosuhteen muodostumiseen. Vuorovaikutus oli turvallista silloin, kun hoitohenkilökunta kunnioitti ja osoitti kiinnostusta potilaita kohtaan. Aktiviteetit ja muu tekeminen koettiin erityisen tärkeäksi, ja mielenterveyspalveluiden jatkuva tarve korostui. Lisäksi näyttäytyi, että psyykkinen paraneminen koettiin vaikeammaksi kuin fyysinen toipuminen ja että myös sairaalahoidon pituudella oli merkitystä.
Anoreksiaa sairastavan nuoren osastohoitokokemuksista löytyi vähän tutkittua tietoa, ja tutkimukset painottuivat pääasiassa aikuisiin potilaisiin. Näin ollen kokemuksia tulisi tutkia enemmän myös nuorten osalta. Lisäksi kaikki tähän opinnäytetyöhön soveltuvat tutkimukset olivat kansainvälisiä, mikä merkitsee sitä, ettei tuloksia voi suoraan yleistää Suomessa tapahtuvaan hoitoon. Tästä päätellen potilaiden (ja erityisesti nuorten potilaiden) kokemusten tutkiminen olisi myös Suomessa tarpeen.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla kirjallisuuskatsauksen avulla anoreksiaa sairastavien ja sairastaneiden nuorten sekä nuorten aikuisten kokemuksia hoidostaan osastohoidon ajalta. Tavoitteena oli näiden kokemusten avulla lisätä ymmärrystä anoreksiaa sairastavien potilaiden kohtaamisesta ja osastohoidon toteuttamisesta. Aiheen valintaa ohjasi omakohtaiset kokemuksemme sisätautien vuodeosastoilla työskentelystä.
Tutkittua tietoa etsittiin maksuttomasti Tampereen korkeakoulujen palvelimen CINAHL-, Medic-, Finna- ja Pubmed- tietokannoista. Tiedonhakuprosessi tuotti yhteensä kuusi tieteellistä tutkimusta, jotka analysoitiin systemaattisesti sisällönanalyysin avulla. Tuloksista ilmeni, että hoitohenkilökunnan ammattitaidossa oli puutteita, hoito oli riittämätöntä ja vuorovaikutuksessa oli ongelmia. Myös hoitohenkilökunnan ominaisuudet sekä muiden potilaiden mielipiteet vaikuttivat hoitosuhteen muodostumiseen. Vuorovaikutus oli turvallista silloin, kun hoitohenkilökunta kunnioitti ja osoitti kiinnostusta potilaita kohtaan. Aktiviteetit ja muu tekeminen koettiin erityisen tärkeäksi, ja mielenterveyspalveluiden jatkuva tarve korostui. Lisäksi näyttäytyi, että psyykkinen paraneminen koettiin vaikeammaksi kuin fyysinen toipuminen ja että myös sairaalahoidon pituudella oli merkitystä.
Anoreksiaa sairastavan nuoren osastohoitokokemuksista löytyi vähän tutkittua tietoa, ja tutkimukset painottuivat pääasiassa aikuisiin potilaisiin. Näin ollen kokemuksia tulisi tutkia enemmän myös nuorten osalta. Lisäksi kaikki tähän opinnäytetyöhön soveltuvat tutkimukset olivat kansainvälisiä, mikä merkitsee sitä, ettei tuloksia voi suoraan yleistää Suomessa tapahtuvaan hoitoon. Tästä päätellen potilaiden (ja erityisesti nuorten potilaiden) kokemusten tutkiminen olisi myös Suomessa tarpeen.