Vanhemmuuden ja kasvatustehtävän tukeminen lastensuojelun perhehoidossa : perhehoitajien kokemuksia DDP-menetelmistä
Jokelainen, Jaana; Kollin, Eeva (2022)
Jokelainen, Jaana
Kollin, Eeva
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112624244
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112624244
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä käsiteltiin DDP®:hen eli vuorovaikutteiseen kehityspsykoterapiaan liittyvän ohjauksen ja toimintamallien vaikutusta lastensuojelun perhehoidon kontekstissa. Tarkoituksena oli kartoittaa perhehoitajien näkemyksiä ohjauksesta ja saada tietoa DDP-toimintamallin vaikutuksista vanhemmuuteen, kasvatustehtävään ja sitä kautta sijoitettuun lapseen. Tavoitteena oli tuoda perhehoitajien ääni kuuluviin, lisätä ymmärrystä vuorovaikutteisen kehityspsykoterapian toiminta-ajatuksesta ja tarkastella ohjauksen vaikutuksia tukimuotona perhehoidossa. Tutkimus valotti perhehoitajien toiveita ja tarpeita tuesta ja sen kehittämissuunnasta.
Laadullisen tutkimuksen teoreettisen pohjan muodostivat kiintymyssuhdeteoria, DDP-työmenetelmien keskeisimmät näkökulmat ja tutkimukset sekä asiantuntijahaastattelu. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, jossa haastateltiin seitsemää perhehoitajaa. Empiirisen aineiston käsittelyssä hyödynnettiin sekä aineistolähtöistä että teoriasidonnaista sisällönanalyysia.
Tuloksissa osoitettiin, että DDP-ohjaus ja -menetelmät koettiin hyödyllisenä tukimuotona ja niiden avulla pystyttiin tukemaan perhehoitajien vanhemmuutta ja kasvatustehtävää. Tuloksina löydettiin vaikutukset kiintymys- ja vuorovaikutussuhteen vahvistumiseen, kasvatuksellisten keinojen lisääntymiseen ja vanhemmuuden voimavarojen vahvistumiseen. Vanhemmuuden taitojen nähtiin karttuvan lapsen tarpeisiin vastaavan ja oirekäytöksen taustasyitä ymmärtävän terapeuttisen vanhemmuuden suuntaan.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että monimuotoista tukea tarvitaan perhehoitajan voimavarojen lisäämiseksi, laadukkaan kasvatustehtävän tukemiseksi ja koko perheen hyvinvoinnin edistämiseksi. Terapeuttisen vanhemmuuden otteella voidaan tukea lapsen edun ja sijoituksen tavoitetta.
Perhehoitajien kehittämistoiveet olivat asiantunteva tuki ja sen yksilöllinen sisältö, sijoitusprosessin huomiointi tuen suhteen sekä rakenteellisesti jatkuvan DDP-palvelumallin kehittäminen. Jatkon suhteen olisi oleellista pohtia kiintymyssuhdetta, lasten mielenterveyttä, kasvatuskulttuuria sekä DDP-asiantuntijuuden rakenteellisia ulottuvuuksia liittäen niitä sote-uudistukseen ja kansallisiin suosituksiin.
Laadullisen tutkimuksen teoreettisen pohjan muodostivat kiintymyssuhdeteoria, DDP-työmenetelmien keskeisimmät näkökulmat ja tutkimukset sekä asiantuntijahaastattelu. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, jossa haastateltiin seitsemää perhehoitajaa. Empiirisen aineiston käsittelyssä hyödynnettiin sekä aineistolähtöistä että teoriasidonnaista sisällönanalyysia.
Tuloksissa osoitettiin, että DDP-ohjaus ja -menetelmät koettiin hyödyllisenä tukimuotona ja niiden avulla pystyttiin tukemaan perhehoitajien vanhemmuutta ja kasvatustehtävää. Tuloksina löydettiin vaikutukset kiintymys- ja vuorovaikutussuhteen vahvistumiseen, kasvatuksellisten keinojen lisääntymiseen ja vanhemmuuden voimavarojen vahvistumiseen. Vanhemmuuden taitojen nähtiin karttuvan lapsen tarpeisiin vastaavan ja oirekäytöksen taustasyitä ymmärtävän terapeuttisen vanhemmuuden suuntaan.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että monimuotoista tukea tarvitaan perhehoitajan voimavarojen lisäämiseksi, laadukkaan kasvatustehtävän tukemiseksi ja koko perheen hyvinvoinnin edistämiseksi. Terapeuttisen vanhemmuuden otteella voidaan tukea lapsen edun ja sijoituksen tavoitetta.
Perhehoitajien kehittämistoiveet olivat asiantunteva tuki ja sen yksilöllinen sisältö, sijoitusprosessin huomiointi tuen suhteen sekä rakenteellisesti jatkuvan DDP-palvelumallin kehittäminen. Jatkon suhteen olisi oleellista pohtia kiintymyssuhdetta, lasten mielenterveyttä, kasvatuskulttuuria sekä DDP-asiantuntijuuden rakenteellisia ulottuvuuksia liittäen niitä sote-uudistukseen ja kansallisiin suosituksiin.