ICT-työn järjestämisen tapoja valtionhallinnossa

Abstract

Opinnäytetyössä kartoitetaan valtionhallinnon virastojen ICT-työn järjestämisen tapoja Tullin toimeksiannosta. Tavoitteena on selvittää valtionhallinnon virastojen ICT-henkilöstön määrää, ICT-kulujen osuutta kaikkiin toimintamenoihin sekä valtionhallinnon virastojen Valtori-kulujen osuutta kaikista ICT-kuluista. Lisäksi tavoitteena on selvittää, miten ICT-työ on organisoitu ja mitä kehittämisen viitekehyksiä virastoilla on käytössään. Opinnäytetyön luonne on kuvaileva ja sen tarkoitus on luoda yleiskatsausta valtionhallinnon virastojen ICT-työhön. Opinnäytetyön keskeiset käsitteet liittyvät organisaatioon sekä ICT-kehittämisen ketteriin viitekehyksiin ja malleihin.

Virastojen ICT-työn järjestämisen tapoja kartoitettiin verkkokyselyllä, joka lähetettiin 24:lle eri hallinnonaloilla toimivien virastojen tietohallintojohtajille tai ICT-johtajille. Vastauksia tuli yhteensä kymmenen. Vastaajille annettiin mahdollisuus verkkokyselyyn vastaamisen sijaan vastata erillisessä videotapaamisessa. Osa vastaajavirastoista lähetti myös omaa organisaatiotaan kuvaavaa materiaalia kyselyyn vastaamisen lisäksi. Opinnäytetyön tekijä oli päävastuussa kyselyn vastausten ja lisämateriaalien purkamisesta ja analysoimisesta, mutta tuloksia analysoitiin myös useamman henkilön kesken toimeksiantajavirastossa.

Opinnäytetyön keskeiset tulokset ovat, että ICT-kulut muodostivat merkittävän osan virastojen kaikista toimintamenoista vuonna 2021. Puolella vastaajavirastoista ICT-kulut olivat viidenneksen tai enemmän kaikista toimintamenoista. Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskuksen (Valtori) osuus ICT-menoista oli merkittävä: 24–81 prosenttia. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ICT-henkilöstöllä on erilaisia rooleja, jotka saattavat olla eri tavoin sijoittuneena virastoon organisaation luonteen mukaan. Henkilöresurssivajetta tai osaamispulaa tunnistettiin varsinkin arkkitehtuurissa, kyberturvallisuuden, tietoturvan ja -suojan sekä uusien, lisääntyvien teknologioiden osaamisissa. Tulevaisuuden osaamisvajetta tunnistettiin muun muassa pilvipalveluiden, tekoälyn, analytiikan ja koneoppimisen osalta. ICT-työn organisoitumisen tavat virastoissa vaihtelivat. Suurin osa ilmoitti, että ICT-työtä tehdään keskitetysti ja ei-tuotepohjaisesti, mutta neljä virastoa ilmoitti tulevaisuuden suunnakseen ICT-toiminnan organisoimisen tuotepohjaisuuden suuntaan. Jokainen virasto kertoi käyttävänsä erilaisia ketterän ICT-kehittämisen viitekehyksiä ja malleja, joista eniten mainintoja sai SAFe.

Opinnäytetyö luo yleiskuvaa valtionhallinnon virastojen ICT-työn järjestämisen tavoista. Toimeksiantaja sai tarkemman katsauksen oman toiminnan kannalta mielekkäiden verrokkiorganisaatioiden organisoitumistapoihin. Tarkastelun ulkopuolelle jäi vastaajakohtainen tarkempi selvitys organisoitumisesta. Toimeksiantajalla on opinnäytetyön myötä parempi käsitys siitä, minkä viraston kanssa on järkevää käydä lisäkeskusteluja parhaiden toimintatapojen löytämiseksi. Tulevaisuudessa olisi hyvä selvittää, ovatko virastot organisoineet ICT-työtään tuotepohjaisesti, onko organisoitumismalli tuottanut hyötyjä ja millaisia hyödyt ovat olleet.