Yhteisöllisyys verkkonuorisotilatyössä : ”Meillä on yhdessä jotain yhteistä omaa, mistä kaikki haluaa pitää huolta.”

Abstract

AMK-opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella verkkonuorisotilojen yhteisöllisyyden rakentumista nuorisotyöntekijän näkökulmasta. Lähtökohtana olivat tutkimuskysymykset, jotka käsittelivät verkkonuorisotilan yhteisöllisyyden kasvattamista, sekä verkossa toimivalta ohjaajalta edellytettäviä ammatillisia taitoja yhteisöllisyyden luomisen ja tukemisen näkökulmasta. Tutkimuksen pohjana olivat nuorisotyön muutokset COVID-19-pandemian aikana, jolloin useat nuorisotoimijat laajensivat toimintaansa myös verkkoon.

Opinnäytetyö oli tapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin anonyymilla e-lomake kyselyllä sekä teemahaastattelemalla viittä pitkäaikaisesti verkkonuorisotilatyötä tehnyttä tahoa. Tuloksissa erityisen tärkeiksi yhteisöllisyyttä lisääviksi ominaisuuksiksi nousivat verkkonuorisotilan saavutettavuus, osallisuus, anonyymius sekä turvallisen tilan luominen. Ohjaajat kokivat, että nuorille oli tärkeää voida määritellä itse oma roolinsa yhteisön jäsenenä sekä valita tavat osallistua yhteiseen toimintaan. Verkkonuorisotila nähtiin aidosti matalan kynnyksen palveluna, sillä toimintaan pystyivät osallistumaan myös ne nuoret, jotka ominaisuuksiensa tai elämäntilanteensa takia kokivat haastavaksi osallistua perinteisiin nuorisotyön palveluihin. Yhteiset, selkeästi esillä olevat säännöt loivat turvaa alati muuttuvassa verkkoyhteisössä, ja vähensivät häiriköintiä. Verkkonuorisotilatyön rooli tasavertaisena palveluna muiden työmuotojen rinnalla vakiintuu koko ajan, joten taustalla olevan organisaation tulisi huomioida verkkonuorisotilan tarpeet riittävillä resursseilla ja ohjaajien koulutusmahdollisuuksilla, jotta verkkonuorisotyötä on mahdollista toteuttaa yhteisöllisesti ja tavoitteellisesti.

Tulosten perusteella ohjaaja tarvitsee yhteisöllisyyden vahvistamiseen monipuolisia digiluku- ja mediakasvatustaitoja, teknologista osaamista, ymmärrystä verkossa vallitsevista alakulttuureista, riittäviä resursseja ja uskallusta heittäytyä kokeilemaan uusia työkaluja. Ohjaajan on myös tiedostettava nuorisotyön perusarvot ja nuorten kohtaamista ohjaavat toimintatavat.

Yhteisöllisyyden luomiseen vaikutti myös ohjaajan rooli yhteisössä. Verkossa näkyvästi esillä olevien henkilöiden ympärille muodostuu herkästi haastavia ilmiöitä, jotka voivat vääristää yhteisöllisyyden kokemusta. Tämän pohjalta ohjaajan roolin tarkastelu verkkoyhteisön keskipisteenä kaipaisi jatkotutkimusta, jotta sen vaikutuksia yhteisöllisyyteen voitaisiin arvioida paremmin.

The purpose of this thesis was to study how youth workers build a sense of community in online youth centres in Finland, and what professional skills it requires from the youth worker.

The data in this case study were collected through an open online questionnaire and pre-selected five interviews. The data were then analysed according to themes. The results show that the most important aspects of building a sense of community were accessibility, social inclusion, sufficient resources, freedom to define your role and method of participation and actively creating a safe space. Many online youth centres are still struggling with resources and access to training when creating their communities.

The results suggest that youth workers require skills such as digital literacy, media education, technological know-how and understanding of online sub-cultures to boost communality. They also need to be aware of the basic values and modes of operation governing youth work.

Further research is required to examine the youth worker’s role in an online youth centre to minimize harmful online phenomena that may warp community experiences.