Vammaisen lapsen kohtaaminen sijaishuollossa : vammaisen lapsen kuulluksi tuleminen ja osallisuuden tukeminen
Rantamäki, Taru (2022)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112724350
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112724350
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin vammaisen lapsen kuulluksi tulemista ja osallisuutta lastensuojelussa. Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Se toteutettiin kahdessa lastensuojelun erityisyksikössä. Tutkimusmenetelmänä käytin teemahaastatteluja. Haastateltavina oli yhteensä seitsemän työntekijää yksiköistä. Haastattelun teemat olivat; vuorovaikutus, osallisuus, rajoittaminen ja vanhempien merkitys. Lisäksi haastatteluista nousivat esiin omaohjaajuuden merkitys ja vammaisen lapsen itsenäistymisen tukeminen. Haastattelujen tuloksia verrattiin kirjallisuuskatsauksessa saatuun tietoon ja yksiköiden Hyvää kohtelua koskeviin suunnitelmiin. Työ käynnistyi syksyllä 2021 teoriatietoon perehtymällä. Haastattelut toteutettiin keväällä ja kesällä 2022.
Tulosten perusteella vammaiset lapset tulevat yksiköissä pääasiassa kuulluiksi ja heidän osallisuuttaan tuetaan. Työntekijöiden välillä oli kuitenkin eroavaisuuksia. Pääasiassa lasten mielipiteet otettiin vakavasti ja heidän oma äänensä tuli kuulluksi. Kaikki työntekijät eivät kuitenkaan olleet halukkaita tai osanneet käyttää vaihtoehtoisia kommunikointikeinoja. Osallisuutta esti joskus työntekijöiden motivaation puute tai se ettei yksikössä ollut riittävästi henkilökuntaa tukemaan lasten osallisuutta. Erityisesti vaikeasti vammaisilla lapsilla oli riski tulla sivuutetuksi ja joskus aikuiset päättivät asioita kysymättä heiltä.
Haastattelujen analyysin tuloksena kuulluksi tulemista ja osallisuutta tukivat eniten, vammaistyön osaaminen, vaihtoehtoisten kommunikointikeinojen käyttö, mahdollisuus osallistua yksikön toimintaan, lapsen kannustaminen ja motivointi, työnjako ja suunnittelu vuoron alussa, ohjaajan motivaatio ja lapsen kanssa keskustelu, sekä mahdollisuus osallistua erilaisiin toimintoihin yksiköissä.
Haasteita osallisuuteen ja kuulluksi tulemiseen toivat mukaan lasten erityispiirteiden tuomat haasteet, varsinkin riskeihin ja vuorovaikutukseen liittyvät, liian vähäinen henkilöstö, uudet työntekijät, työntekijöiden motivaatioon ja jaksamiseen liittyvät tekijät ja toimimattomat palaverikäytännöt.
Tulosten perusteella vammaiset lapset tulevat yksiköissä pääasiassa kuulluiksi ja heidän osallisuuttaan tuetaan. Työntekijöiden välillä oli kuitenkin eroavaisuuksia. Pääasiassa lasten mielipiteet otettiin vakavasti ja heidän oma äänensä tuli kuulluksi. Kaikki työntekijät eivät kuitenkaan olleet halukkaita tai osanneet käyttää vaihtoehtoisia kommunikointikeinoja. Osallisuutta esti joskus työntekijöiden motivaation puute tai se ettei yksikössä ollut riittävästi henkilökuntaa tukemaan lasten osallisuutta. Erityisesti vaikeasti vammaisilla lapsilla oli riski tulla sivuutetuksi ja joskus aikuiset päättivät asioita kysymättä heiltä.
Haastattelujen analyysin tuloksena kuulluksi tulemista ja osallisuutta tukivat eniten, vammaistyön osaaminen, vaihtoehtoisten kommunikointikeinojen käyttö, mahdollisuus osallistua yksikön toimintaan, lapsen kannustaminen ja motivointi, työnjako ja suunnittelu vuoron alussa, ohjaajan motivaatio ja lapsen kanssa keskustelu, sekä mahdollisuus osallistua erilaisiin toimintoihin yksiköissä.
Haasteita osallisuuteen ja kuulluksi tulemiseen toivat mukaan lasten erityispiirteiden tuomat haasteet, varsinkin riskeihin ja vuorovaikutukseen liittyvät, liian vähäinen henkilöstö, uudet työntekijät, työntekijöiden motivaatioon ja jaksamiseen liittyvät tekijät ja toimimattomat palaverikäytännöt.