Voimaharjoittelun hyvinvointivaikutukset
Kylänpää, Johanna (2022)
Kylänpää, Johanna
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112824485
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112824485
Tiivistelmä
Voimaharjoittelun hyvinvointivaikutuksten suhteen tutkimustehtävänä oli selvittää, millaisia hyvinvointivaikutuksia voimaharjoittelulla on. Tutkimuksen kautta saatiin tietoa siitä, millaisia hyötyjä voimaharjoittelulla voi olla eri kohderyhmille. Tutkimuksen tavoitteena oli antaa kokonaisvaltainen kuva voimaharjoittelun hyvinvointivaikutuksista ja tutkimustulosten myötä perustella, miksi voimaharjoittelun on tärkeää olla jokaisen aikuisen saatavilla huolimatta yksilön senhetkisestä iästä, statuksesta tai elämäntilanteesta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Voimaharjoittelun muodot ovat perusvoima, maksimivoima, nopeusvoima ja kestovoima. Hyvinvointi perustuu fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen osa-alueeseen ja hyvinvointiin vaikuttavat muun muassa terveydentila, elinolot, varallisuus ja koettu subjektiivinen onnellisuus. Aineistonhaku suoritettiin kolmeen tietokantaan, joita olivat Hämeen ammattikorkeakoulun HAMK Finna, Pirkanmaan Kirjastojen PIKI Finna ja Duodecimin Terveysportti. Kirjallisuuskatsaus koostui kuudesta aineistosta ja aineisto analysoitiin teemoittelua hyödyntäen. Voimaharjoittelulla todettiin runsaasti myönteisiä vaikutuksia hyvinvoinnille, kuten lihasten koon ja -voiman kasvu, lisääntynyt toimintakyky ja aineenvaihdunta. Se edistää refleksejä, kognitiota, koordinaatiota, tasapainoa, adaptaatiokykyä ja parantaa kehon vahvuutta, kehonkoostumusta ja terveysindikaattoreita. Voimaharjoittelu lisää psyykkistä hallinnan- ja kyvykkyyden tunnetta, stressinsietokykyä sekä resilienssiä ja sillä on positiviinen vaikutus minäkuvaan, itsetuntoon ja itseluottamukseen. Voimaharjoittelu vähentää masennusta, ahdistusta, vihamielisyyttä ja somatisointia. Johtopäätöksenä voitiin osoittaa myös yhteys lisääntyneeseen sosiaaliseen elämään ja kontakteihin.