Näkymättömät nuoret ja sosiaalinen tuki oppilaitosyhteisössä
Mäkinen, Sirpa (2014)
Mäkinen, Sirpa
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060411774
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060411774
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää nuorten kokemuksia eristäytyneisyydestä ja sosiaalisesta tuesta. Näkymättömillä nuorilla tarkoitettiin tässä tutkimuksessa 15–29-vuotiaita, joilla oli oman arvionsa mukaan aiempia tai nykyhetkeen liittyviä kokemuksia koulutuksesta, työstä ja/tai sosiaalisista verkostoista syrjässä olemisesta. Tutkimuksen tavoitteena oli esittää nuorten kokemustietoon pohjautuvia kehittämissuosituksia siitä, miten sosiaalista tukea voidaan edistää oppilaitosyhteisöissä, erityisesti toisella asteella ja korkeakouluissa. Tutkimus oli osa Tampereen ammattikorkeakoulun ja sen työelä-mäkumppaneiden hankevalmistelua Euroopan Sosiaalirahaston alkavalle ohjelmakaudelle 2014–2020.
Tutkimuksen teoreettis-metodologisina lähtökohtina tarkasteltiin nuorten eristäytyneisyyttä, sosiaalista tukea, oppilaitosyhteisöjä ja narratiivisuutta. Tutkimuksen empiirisenä aineistona toimi 33 nuorten itsensä kirjoittamaa tarinaa, jotka kerättiin sosiaalisen median ja nuorten verkkopalveluiden kautta. Tarinoiden käsittelyssä hyödynnettiin mo-nimetodista narratiivista analyysia. Nuorten tarinoita tarkasteltiin holistisia, performatiivisia ja kategorisia lähestymistapoja hyödyntäen.
Näkymättömien nuorten tarinoista nousee yhdistävinä tekijöinä koulukiusaaminen, yksinäisyys, sosiaaliset pelot, masennus ja voimakas pärjäämisen halu. Nuoret asemoivat itsensä ensisijaisesti sosiaalisen tuen vastaanottajiksi. Nuoret kuvasivat sosiaalista tukea uhrin, selviytyjän, kehittäjän, opastajan, yrittäjän ja pelokkaan kertojaidentiteeteistä käsin. Nuorten mukaan sosiaalista tukea voidaan edistää panostamalla oppilaitosyhteisöjen arjessa tapahtuvien kohtaamisten laatuun sekä mahdollisuuksiin saada nopeasti ja anonyymisti apua silloin, kun nuori sitä itse hakee. Myös täysi-ikäisen ja jo omillaan asuvan nuoren aikuisen tilanteen arvioinnissa läheisverkoston kuuleminen on tärkeää, jotta saadaan kokonaisvaltaisempi kuva tuen tarpeesta.
Asiasanat: nuoret, nuoret aikuiset, sosiaalinen tuki, oppilaitokset, narratiivisuus
Kehittämissuosituksina esitetään, että nuorille ja heitä kohtaaville opettajille tarvitaan lisää valmiuksia masennuksen ja psykososiaalisten tekijöiden tunnistamiseen. Näkymättömille nuorille tulee luoda mahdollisuuksia vertaistukeen ja kuntouttavaan toimintaan myös oppilaitosyhteisöjen sisällä. Sosiaalista tukea voidaan lisätä tiivistämällä ohjausta erilaisten oppijoiden vuorovaikutustilanteissa ja luomalla nuorten osallistumista edistäviä kehittämis- ja viestintäkäytäntöjä. Jatkotutkimusta tarvitaan nuorten näkymättömyydestä esimerkiksi vanhempien näkökulmasta sekä siitä, miten näkymättömien nuorten osallisuutta ja vertaistukea oppilaitosyhteisöissä käytännössä tuetaan.
Tutkimuksen teoreettis-metodologisina lähtökohtina tarkasteltiin nuorten eristäytyneisyyttä, sosiaalista tukea, oppilaitosyhteisöjä ja narratiivisuutta. Tutkimuksen empiirisenä aineistona toimi 33 nuorten itsensä kirjoittamaa tarinaa, jotka kerättiin sosiaalisen median ja nuorten verkkopalveluiden kautta. Tarinoiden käsittelyssä hyödynnettiin mo-nimetodista narratiivista analyysia. Nuorten tarinoita tarkasteltiin holistisia, performatiivisia ja kategorisia lähestymistapoja hyödyntäen.
Näkymättömien nuorten tarinoista nousee yhdistävinä tekijöinä koulukiusaaminen, yksinäisyys, sosiaaliset pelot, masennus ja voimakas pärjäämisen halu. Nuoret asemoivat itsensä ensisijaisesti sosiaalisen tuen vastaanottajiksi. Nuoret kuvasivat sosiaalista tukea uhrin, selviytyjän, kehittäjän, opastajan, yrittäjän ja pelokkaan kertojaidentiteeteistä käsin. Nuorten mukaan sosiaalista tukea voidaan edistää panostamalla oppilaitosyhteisöjen arjessa tapahtuvien kohtaamisten laatuun sekä mahdollisuuksiin saada nopeasti ja anonyymisti apua silloin, kun nuori sitä itse hakee. Myös täysi-ikäisen ja jo omillaan asuvan nuoren aikuisen tilanteen arvioinnissa läheisverkoston kuuleminen on tärkeää, jotta saadaan kokonaisvaltaisempi kuva tuen tarpeesta.
Asiasanat: nuoret, nuoret aikuiset, sosiaalinen tuki, oppilaitokset, narratiivisuus
Kehittämissuosituksina esitetään, että nuorille ja heitä kohtaaville opettajille tarvitaan lisää valmiuksia masennuksen ja psykososiaalisten tekijöiden tunnistamiseen. Näkymättömille nuorille tulee luoda mahdollisuuksia vertaistukeen ja kuntouttavaan toimintaan myös oppilaitosyhteisöjen sisällä. Sosiaalista tukea voidaan lisätä tiivistämällä ohjausta erilaisten oppijoiden vuorovaikutustilanteissa ja luomalla nuorten osallistumista edistäviä kehittämis- ja viestintäkäytäntöjä. Jatkotutkimusta tarvitaan nuorten näkymättömyydestä esimerkiksi vanhempien näkökulmasta sekä siitä, miten näkymättömien nuorten osallisuutta ja vertaistukea oppilaitosyhteisöissä käytännössä tuetaan.