Röntgenhoitajien kokemat valmiudet hätätilapotilaan hoidossa

Abstract

Röntgenhoitaja on terveydenhuollon ammattilainen, jonka täytyy osata tunnistaa hätätilanne ja aloittaa potilaan oikeaoppinen ensihoito. Potilasturvallisuus saattaa vaarantua, jos hoitaja ei koe ensihoitotaitojansa riittäviksi. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa röntgenhoitajien valmiuksista hoitaa hätätilapotilasta ja siitä, miten röntgenhoitajat kokevat digitaalisen täydennyskoulutuksen vaikuttaneen ammatilliseen osaamiseensa. Opinnäytetyö tehtiin jatkotutkimuksena Jenny Remeksen ja Heidi Vilppaan vuoden 2012 opinnäytetyöhön Röntgenhoitajien ensihoidolliset valmiudet ensihoitotilanteissa. Tutkimuskysymyksinä olivat: Missä määrin röntgenhoitajat kokevat hallitsevansa ensihoidon osa-alueita työssään? Missä osa-alueissa röntgenhoitajat kokevat tarvitsevansa jatkokoulutusta ensihoidollisissa tilanteissa? Kuinka suuri osa röntgenhoitajista kokee hyötyvänsä verkkokoulutuksesta ammatissaan? Yhteistyötahona toimi PSHP:n Kuvantamiskeskus- ja apteekkiliikelaitos. Opinnäytetyön teoreettisena lähtökohtana toimi suomenkielinen ja kansainvälinen kirjallisuus hätätilapotilaan hoidosta, digitaalisesta koulutuksesta sekä verkko-oppimisen hyödyistä ja haitoista.

Opinnäytetyö tehtiin kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä ja aineisto kerättiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin röntgenhoitajilta kyselylomakkeen muodossa. Kyselyssä esitettiin 28 väittämää, joilla kartoitettiin röntgenhoitajien valmiuksia hoitaa hätätilapotilasta, täydennyskoulutuksen tarvetta sekä verkko-opintojen hyötyä. Kysely lähetettiin röntgenhoitajille sähköisessä muodossa ja siihen oli kuukausi aikaa vastata. Vastausaikaa pidennettiin pienen vastausprosentin vuoksi toisella kuukaudella. Kyselylomakkeita toimitettiin 225 kappaletta ja niitä palautui 49 kappaletta. Vastausprosentiksi muodostui 22 % ja katoprosentti oli 78 %.

Tuloksia verrattiin vuoden 2012 opinnäytetyön tuloksiin. Tulosten perusteella röntgenhoitajien kokemat ensihoitovalmiudet vaihtelevat eri ensihoitotilanteiden välillä. Suurin osa röntgenhoitajista kokee kuitenkin valmiutensa hyväksi hoitaessaan hätätilapotilasta. Ainoat väittämät, joissa tuli selvää hajontaa, oli kysyttäessä imulaitteiston käyttöä hengitysvaikeudesta kärsivän potilaan hoidossa ja adrenaliinin injektoinnista lihakseen anafylaksiasta kärsivälle potilaalle. Verkkokoulutus koettiin hyödyllisenä, mutta ei kuitenkaan parhaana tapana oppia käytännön ensihoidollisia taitoja. Myös mahdollisuus päästä verkko-opintoina toteutettavaan täydennyskoulutukseen työaikana koettiin haastavaksi. Röntgenhoitajat kokevat täydennyskoulutuksen tarpeellisena jokaisessa ensihoitotilanteessa.

The purpose of the study was to produce information on the preparedness of radiographers to provide care for patients in emergency care situations, and on how radiographers experience the effect of digital continuing education on their professional competence. The thesis was conducted as a follow-up study based on 2012 thesis -The Emergency Care Abilities of Radiographers in Emergency Care Situations.

The study was conducted with the quantitative method, and the data was collected from radiographers working in Pirkanmaa Hospital District through a questionnaire survey form. Altogether 225 questionnaires were sent out, and 49 filled out forms were received back. The response rate was 22%.

The results showed that the self-assessment of radiographers’ emergency care competence differed between emergency care situations. The majority of radiographers are confident in their skills when treating an emergency patient. The only statements with clear deviations were questions regarding the use of aspirator equipment in treatment of a patient with breathing difficulty, and the injection of adrenaline in the muscle tissue of a patient suffering from anaphylactic shock. Online training was considered useful, but not overall the best way to learn practical emergency care skills. Radiographers consider continuing education necessary in all emergency care situations. The suggestion for the follow-up study could be another follow-up study conducted periodically with the same core questions.