Lapsipotilaan postoperatiivinen lääkehoito: Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli luoda laaja, kattava ja ajankohtainen opinnäytetyö lasten postoperatiivisen lääkehoidon prosessista eli lääkehoidon valmistelusta, toteuttamisesta sekä arvioinnista käyttäen hyväksi aiemmin tutkittua tietoa. Tarkoituksena oli tuottaa tutkittua, kattavasti kuvattua tietoa lasten postoperatiivisen lääkehoidon toteutuksesta käytännön hoitotyössä. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena tarkoituksena kartoittaa olemassa olevaa tutkittua tietoa lasten lääkehoidosta ja sen erityispiirteistä.

Tiedonhakua toteutettiin luotettavista tietokannoista, joita olivat Medic, PubMed ja CINAHL. Aineiston hakua toteutettiin myös manuaalisesti pro gradujen ja väitöskirjojen lähdeluetteloa apuna käyttäen. Alkuperäistutkimuksia valikoitui yhteensä seitsemän kappaletta, joista kolme oli suomenkielisiä ja neljä englanninkielistä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Luokittelussa muodostui viisi pääluokkaa, joita olivat kivun arviointi, lääkehoidon suunnittelu, -toteutus, -arviointi ja vanhempien osallistuminen lapsen hoitoon.

Tutkimusten tulokset osoittivat, että kivun arviointiin käytettävät menetelmät ovat hyvin hoitajilla tiedossa, mutta niiden käyttö ei ollut säännöllistä. Kivun arvioinnissa, kirjaamisessa sekä lääkevasteiden arvioinnissa havaittiin puutteellisuuksia. Lääkehoidon valmisteluvaiheessa vanhempien ja lasten kanssa keskusteltiin saatavilla olevista lääkkeistä ja aiemmista kipukokemuksista. Havaittiin, että hoitajat olivat pienentäneet lääkkeiden annoksia ja pidentäneet niiden antovälejä lääkärin määräyksistä huolimatta, vaikka lapsen kivun arvio olisi vaatinut lisälääkityksen antamista kipuasteikon ollessa 5 tai enemmän. Säännöllisesti annosteltavaksi määrätty lääkityskään ei taannut sitä, että lapselle olisi annettu kaikki määrätyt annokset. Erityisesti opiaattien antamista kohtaan havaittiin olevan vastahakoisuutta.

Johtopäätöksinä voidaan todeta, että sairaanhoitajien lääkehoidon osaamisessa ja tietämyksessä on puutteita varsinkin opioidien annon kannalta. Hoitajat vain harvoin noudattivat lääkärin määräämiä annostuksia esimerkiksi morfiinin annon kanssa. Hoitajat suosivat pienempiä annostuksia, mikä johti siihen, että lisäannoksia jouduttiin antamaan useammin. Lisäksi perheiden kokonaisvaltaiseen huomiointiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

The purpose of this thesis was to create comprehensive and up-to-date data utilizing the previously researched information about the process of postoperative medical treatment for children. This thesis was implemented as a descriptive literature review to chart previously researched data of the process to postoperative medical treatment.

Research was retrieval from reliable databases such as Medic, PubMed and CINAHL. Using reference list of Master’s degrees and dissertations research was also done manually. A total of 7 original studies were selected, three studies in Finnish and four in English. The data was analysed with inductive content analysis. In categorization we received five main categories which were pain assessment, medicine treatment planning, implementation, evaluating and parents’ participation in their child’s treatment.

Results showed that pain assessment methods were well known to the nurses, but they were not used regularly. Deficiencies were found in pain assessment, recording and evaluation of medicine response. Available medications and previous pain experiences were discussed with parents and their children in preparatory phase of medical treatment. Observing showed that nurses had reduced the dosages of the medicine and extended the administration intervals despite doctor’s orders. However, the medicine prescribed to be given regularly did not guarantee that the child would have received all the prescribed doses. Especially reluctance to give opiates was observed.

As in conclusion, it can be stated that there are deficiencies of nurses’ knowledge and skills in medical treatment especially with opioids. Nurses preferred smaller doses which led to additional doses having to be given more frequently. In addition, comprehensive consideration of families is important and nurses should devote more attention to it.