Keskitetyn kotiuttamisen malli ja sen kehittäminen
Salhoja, Senja (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120125369
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120125369
Tiivistelmä
Kehittämisprojektin tarkoituksena oli selvittää Tampereen kaupungin kotihoidossa käytössä olevan keskitetyn kotiuttamisen mallin nykytilaa ja jatkomahdollisuuksia. Kehittämisprojektin tuotoksena muodostettiin kehitysehdotukset keskitetyn kotiutuksen malliin kehittämisprojektin tutkimuksellisen osan tulosten perusteella. Tavoitteena on, että keskitetyn kotiuttamisen malli tukisi kotihoidon asiakkaan kotiutumista sairaalasta entistä paremmin.
Kehittämisprojektin tutkimuksellisen osan tutkimusmenetelmänä oli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin haastattelemalla 12 terveyden- ja sairaanhoitajaa, joiden lähipalvelualueella on käytössä keskitetyn kotiuttamisen malli. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna avoimena haastatteluna viidessä eri ryhmässä. Haastattelut toteutettiin hoitajien työajalla toukokuussa 2022. Haastatteluista saadut tulokset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Haastatteluissa saadut tulokset osoittivat, että hoitajilla ei ole kokemusta keskitetyn kotiuttamisen mallin käytöstä. Haastatellut hoitajat olivat vuoden 2020 jälkeen kotiuttaneet mallin kautta noin 10 asiakasta. Hoitajat kokivat, etteivät halua mallia käyttää, sillä heidän kokemuksien mukaan, malli hidastaa tiedonkulkua ja aiheuttaa ylimääräistä työtä. Hoitajien näkemyksen mukaan potilaan kotiutus vaatii moniammatillista työskentelyä, jotta asiakas saa kokonaisvaltaisen tuen.
Projektityöryhmässä muodostettiin kehitysehdotuksiksi selkeämmät toimintaohjeet kotihoitoon asiakkaille, joilla on hauras terveydentilanne ja taustalla useita sairaalajaksoja. Projektityöryhmä kehottaa harkitsemaan hoitoneuvotteluiden lisäämistä terveydentilaltaan hauraiden asiakkaiden hoidossa. Mikäli keskitetyn kotiuttamisen mallia jatketaan, olisi kotiutuskoordinaattorin työnkuvaa hyvä pohtia lisää. Jatkossa olisi tärkeää tutkia miten erikoissairaanhoidon hoitotyöntekijät kokevat potilaiden
kotiutustilanteet.
Kehittämisprojektin tutkimuksellisen osan tutkimusmenetelmänä oli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin haastattelemalla 12 terveyden- ja sairaanhoitajaa, joiden lähipalvelualueella on käytössä keskitetyn kotiuttamisen malli. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna avoimena haastatteluna viidessä eri ryhmässä. Haastattelut toteutettiin hoitajien työajalla toukokuussa 2022. Haastatteluista saadut tulokset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Haastatteluissa saadut tulokset osoittivat, että hoitajilla ei ole kokemusta keskitetyn kotiuttamisen mallin käytöstä. Haastatellut hoitajat olivat vuoden 2020 jälkeen kotiuttaneet mallin kautta noin 10 asiakasta. Hoitajat kokivat, etteivät halua mallia käyttää, sillä heidän kokemuksien mukaan, malli hidastaa tiedonkulkua ja aiheuttaa ylimääräistä työtä. Hoitajien näkemyksen mukaan potilaan kotiutus vaatii moniammatillista työskentelyä, jotta asiakas saa kokonaisvaltaisen tuen.
Projektityöryhmässä muodostettiin kehitysehdotuksiksi selkeämmät toimintaohjeet kotihoitoon asiakkaille, joilla on hauras terveydentilanne ja taustalla useita sairaalajaksoja. Projektityöryhmä kehottaa harkitsemaan hoitoneuvotteluiden lisäämistä terveydentilaltaan hauraiden asiakkaiden hoidossa. Mikäli keskitetyn kotiuttamisen mallia jatketaan, olisi kotiutuskoordinaattorin työnkuvaa hyvä pohtia lisää. Jatkossa olisi tärkeää tutkia miten erikoissairaanhoidon hoitotyöntekijät kokevat potilaiden
kotiutustilanteet.